tiistai 30. heinäkuuta 2013

Pikku lettusia


Tänään tulleen Yhteishyvä-lehden liitteenä olevassa ruoka lehdessä, oli ohje lettusista, joissa käytettiin nesteenä piimää. Olen joskus aiemminkin tehnyt vähän samanlaisella ohjeella. Letuista tulee tosi kuohkeita ja myös täyttäviä. Nautimme niitä vadelmahillon kanssa ja kyllä maistuivat hyvältä. Kannattaa kokeilla.


lauantai 27. heinäkuuta 2013

Sämpylöitä

                   
                                                           Tuoreita sämpylöitä, nam.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Tosi suklainen Brownies


 Eilen oli taas leivontapäivä. Ensiksi tein saaristolaisleipätaikinan ja koska sen pitää "nousta" kaksi tuntia, minulla oli hyvää aikaa tehdä toinen leivonnainen ja se oli tällä kertaa Brownies.


 Olen tehnyt samaisen leivonnaisen aiemmin kaksi kertaa. Taikinaan lisäsin rouhittua valko-ja maitosuklaata ja suolapähkinöitä. Koska leivonnaiseen tulee tosi paljon suklaata, myös sulatettuna taikinaan, sopii suolapähkinät mielestäni loistavasti suklaan pariksi. Taikinaanhan voi lisätä periaatteessa mitä vain, esimerkiksi erilaisia pähkinöitä, vaahtokarkkeja ja mitä mieleen juolahtaa. Reseptejä on aina kiva muokkailla. Leivontahan ei saa olla mitään kaavoihin kangistunutta puurtamista. 
Levitin taikinan pienemmälle pellille, jonka vuorasin leivinpaperilla. Taikina näyttää houkuttelevalta jo tässä vaiheessa. Paistoajan kanssa saa olla suhteellisen tarkkana. Browniesinhan kuuluu jäädä keskeltä hieman pehmeäksi, kuin se olisi raaka. Suositus on että paistoaika olisi 30-40 min, mutta jokainen tietää oman uuninsa käyttäytymisen ja paistaa sen mukaisesti.



Taikinaan laitoin tietysti paljon suklaata, koska sehän on tämän leivonnaisen idea. Päälle sulatin vielä valkosuklaata, jonka levitin lämpimän kakun päälle ja sitten lusikalla valutin vielä tummaa suklaata joukkoon ja vedin hammastikulla edestakaisin, että sain hieman koristeltua päällistä.


Kuvasta näkee, minkälaiselta Browniesin pitäisi mielestäni näyttää sisältä. Jätin suklaat melko isoiksi paloiksi, enkä rouhinut suolapähkinöitäkään kovin pieneksi. Maku on aivan mielettömän hyvä. Eipä tarvitse kovin suurta palasta syödä, niin on makean nälkä taatusti tyydytetty.
 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Pikku Joosen synttärikakku


 Tein pienelle Joose pojalle 2-vuotis synttäreille suklaatäytekakun. Pohjaksi toivottiin vaaleaa pohjaa  ja täytteenä oli vaniljavaahto-rahkaa mansikoilla. Kuorrutus oli tummaa suklaata. Reunoille laitoin koristeeksi pieniä minttusuklaa levyjä ja marsipaanipalloja.


 Koska päivänsankari tykkää autoista, tein koristeeksi myös pienen marsipaaniauton. Tietä pitkinhän autot ajaa, jotenka tein myös pätkän tietä kakun päälle. Lisäksi koristeena on perinteisesti lapsen nimi onnitteluineen sekä ikävuosi.


                                                 Lämpimät onnittelut vielä pikku Jooselle.



keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Mökkireissulla


 Ystävättäreni kutsui minut mökilleen ensi visiitille. Paikka on aivan mielettömän ihana. Siellä sielu lepää, sanan varsinaisessa merkityksessä. En yhtään ihmettele, että ystävättäreni viettää siellä paljon aikaansa. Maanantaina kun sinne menin, ilma oli meille suosiollinen. Kävimme pitkällä kävelylenkillä, saunoimme ja minäkin pääsin talviturkistani eroon. Mikään ei ole niin virkistävää, kuin mennä saunasta uimaan.


Mökistä rantaan on tehty terassit, joita pitkin on mukava kävellä laiturille. Jalat pysyvät puhtaina ja on muutenkin miellyttävä jalkojen alla. Piha on jätetty luonnontilaan ja minusta se sopii erittäin hyvin tuohon paikkaan. 


 Ruoaksi nautimme emännän savustamaa lohta, uusia perunoita, kävelyretkeltämme löytämistämme sienistä tehdystä sienimuhennoksesta ja oman maan salaateista. Palan painikkeeksi nautimme hyvää valkoviiniä. Ystävättäreni on miehensä kanssa varsinaisia kulinaristeja, joten makunautinto on taattu. Vietimme ruokapöydän ääressä melkoisen tovin, muistellen menneitä ja parantaessa maailmaa.


 Pitkän aterian jälkeen siirryimme terassille nauttimaan vielä lasilliset valkoviiniä. Voiko tämän mukavampaa olla, kuin nauttia upeasta maisemasta, hyvästä viinistä ja rakkaan ystävän seurasta.


 Illalla päätimme juhlistaa pitkää, 37 vuotista ystävyyttämme, kuohuviinillä, mansikoilla ja vaniljakastikkeella.Tällaiset ystävän kanssa vietetyt hetket, ovat sellaisia mitä meistä meistä jokainen tarvitsee. Voi hetkeksi irtautua arjesta, ajatella vain itseään ja nauttia. Sen verran itsekkyyttä meissä jokaisessa pitäisi ja saa olla.


 Tiistaina ei ollutkaan enää ihan niin lämmin päivä kuin maanantaina. Lähdimme kuitenkin kävelemään ja löysimme vähän mustikoitakin, jotka ystävättäreni sitten laittoi mukaani, kun lähdin ajelemaan kotiin. Lounaaksi söimme ihanaa lohisalaattia. Vietimme taas pöydän ääressä melkoisen tovin, rauhassa ruoasta nauttien.


 Emme olleet mökillä sentään ihan kahdestaan, sillä ystävälläni on miehensä kanssa, kolme ihanaa koiraa. Koirat ovat rodultaan Cirneco dell`Etna, se on harvinainen italialainen koirarotu. Koirat ovat kauniita ja hoikkia. Vanhin koirista on neljä vuotias Utu, joka on narttu ja toinen tyttökoira on nimeltään Sumu. Joukon ainoa poika on kaksivuotias Savu. Kaikki ovat menestyneet näyttelyissä loistavasti. Ovat voittaneet niin paljon palkintoja, kuin se ylipäätään on mahdollista. Aivan ihania koiria, niin lempeitä, mutta samalla päättäväisiä. Ihmisrakkaita. Haluavat olla koko ajan lähellä ja mieluummin kainalossa, jos mahdollista.


 Koirilla on mielettömän ihanat oltavat mökillä. Voi seurata terassilta mitä pihassa tapahtuu. Saa kulkea aidatulla piha-alueella turvallisesti, kenenkään häiritsemättä. Toisistaan koirilla on tietysti  seuraa. Koskaan eivät taatusti ehdi tylsistymään. Uimaan voivat mennä jos uskaltavat. Tämä rotu kun ei kovasti uimisesta välitä. Siellä voi vaikka kastua ja sitten paleltaa.


Tässä kuvassa on kaveruksista nuorin eli Savu. Meistä tuli oikein hyvät kaverit. Sain Savusta yöksi sänkyynikin seuraa. Siinähän me sitten nukuimme, saman peiton alla oikein makeasti. Savu on tietysti kooltaan isoin, koska on uros. Kyllä on komea, niin jalopiirteinen ja upea.

Kiitos vielä rakkaalle ystävälleni, ihanasta ajasta upealla mökillä.
Vaikka emme olleet tavanneet pitkään aikaan, jatkui juttumme entiseen tapaan. Ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Ilman ystäviä meillä ei olisi mitään. Me tarvitsemme elämäämme ihmisiä, joille voimme purkaa kaikki huolemme ja murheemme ja joka jaksaa kuunnella meitä. Varmaan meillä jokaisella on hetkiä, että haluamme irti arjesta edes hetkeksi. Sitten taas jaksamme mennä eteenpäin, niitä tylsiä ja hankaliakin päiviä.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Värikkäitä donitseja


 Tein tänään donitseja. Tein kaikkiin kuorrutuksenkin. Vaaleanpunainen kuorrutus on mansikkatomusokerista ja vedestä ja päälle ripottelin vielä värikkäitä strösseleitä. Vihreä kuorrutus on tehty tomusokerista, vedestä ja vihreästä elintarvikeväristä. Päällä on suklaa strösseleitä.


Donitsit ovat tosi nopeita valmistaa. Keitän donitsit aina munkkirasvassa. Jotkut paistaa ne uunissa. Pitänee varmaan joskus kokeilla sitäkin, vaikka keittäminen on kyllä todella nopeeta. Donitsit valmistuu vielä nopeammin kuin tavalliset munkit.


Vien näitä huomenna tuliaisiksi, kun menen ystävättären mökille kyläilemään. Odotan tapaamista kovasti, koska emme ole tavanneet taas pitkään aikaan.
Tosiystävän tunnistaa siitä, että aina kun jutellaan, tuntuu kuin oltais juuri tavattu tai puhuttu puhelimessa, vaikka edellisestä tapaamisesta tai soitosta olisi pitkäkin aika.

Kehtaanko edes tunnustaa, mutta en ole heittänyt vielä edes talviturkkia järveen tänä kesänä. No, huomenna sekin tapahtuu. Tosin, taidan kyllä tarvita siihen saunan lämpöäkin, eihän sitä nyt sentään ihan kylmiltään passaa mennä.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Suklaacookiet


 Leivoin tänään suklaacookieita. Löysin reseptin Sara La Fountain´in kirjasta, a`la Sara. Olen hankkinut kirjan jo aikoja sitten, mutta nyt vasta ensimmäistä kertaa kokeilin tätä reseptiä. Cookiethan ovat siitä mukavia tehdä, kun niiden reseptejä voi muokkailla niin helposti ja monella tavalla. Tässäkin alkuperäisessä reseptissä oli jaettu taikina kahteen osaan, toiseen osaan oli laitettu paloiteltua valkosuklaata ja toiseen osaan M&M karkkeja. Minä en jakanut taikinaa kahtia, vaan pilkoin sekä valkosuklaata että pähkinämaitosuklaata ja sekoitin taikinan joukkoon. Ohjeessa kehotettiin laittamaan taikinasta pienehköjä kokkareita pellille. Minä laitoin lusikkaa apuna käyttäen, aika kookkaita kekoja pellille ja lopputulos oli, että pikkuleivistä tuli just halutun kokoisia.


Maku oli todella hyvä ja koostumus mukavan rapea. Väriltään cookiet ovat melko tummia, koska taikinaan tuli mielestäni melko paljon kaakaojauhetta.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Mansikkaleivokset


 Naapurit kutsuivat mieheni ja minut tänään heille syömään. Ajattelin että vien jotakin makeaa mukanamme, jälkiruokakahvin kanssa. Pakastimessa oli valmiiksi täytetty mansikkakakku pala. Vaahdotin kermaa ja pursotin leivosten päälle ja kaiken huipuksi laitoin tuoreet mansikat koristeeksi.


Pakastus oli tehnyt kakulle hyvää, sillä se oli ihanan kostea ja maukas. Olisimme syöneet kyllä isommatkin palaset. Kiitos naapureille maittavasta ateriasta ja hyvästä viinistä.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Onnea rakas tyttäreni


Vietimme eilen ihanan ja kauniin tyttäreni 30-vuotis syntymäpäiviä kauniissa aurinkoisessa säässä. 

 Olin tehnyt etukäteen mutakakun ja yhdessä tyttären kanssa toteutimme Brita-kakun, jonka minä valmistin ja tyttäreni täytti ja koristeli.
 Brita-kakun täytteenä oli vaahdotettua vaniljakastiketta ja tuoreita mansikoita. Kakku on taivaallisen hyvää ja makeaa. Mielestäni mansikat sopivat kakkuun täydellisesti.


Mutakakkuun laitoin runsaasti suklaata ja kyllähän siitä melko tömäkkää tulikin. Todella täyteläisen suklaista. Laitoin tarjolle myös vaahdotettua vaniljavaahtoa, mikä sopii mutakakun kanssa todella hyvin.


Kahvipöydässä oli edellisten lisäksi tarjolla myös itse tekemiäni karjalanpiirakoita, munavoita, pullaa ja herkullisia keksejä. Vietimme leppoisan iltapäivän, kiitos mukana olleille.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kesän ensimmäinen mansikkakakku


 Tein tänään tämän kesän ensimmäisen mansikkakakun. Saimme vieraaksi setäni, kera vaimonsa ja tyttärensä sekä tyttärentyttären. Mansikkakakku on sellainen kaikkien suosikki. Niinpä kakku maistui kyllä vieraillemmekin. Ensimmäiset mansikat maistuvat muutenkin aina niin ihanilta. Mansikka on mielestäni paras marja mitä voi olla. Kaikki tuoreet marjat ovat tietysti hyviä, mutta mansikka on mielestäni aina ykkönen.


 Täytteeksi kakkuun laitoin taas vaahdotettua vaniljakastiketta, kreikkalaista jugurttia ja mansikkasosetta. Kostutin vaniljamaidolla ja päälle kermavaahtoa.


Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa tällaista pursotusta. En tiedä miksi en ole sitä aiemmin kokeillut, mutta nytpä tuli pursoteltua tällä tyylillä. Sitä tulee tehtyä aina vaan sillä vanhalla tutulla menetelmällä. Täytyy ottaa ohjelmistoon erilaisten pursotusmallien kokeilu.