lauantai 30. elokuuta 2014

Omenapiirakka



Ensimmäinen omenapiirakka tehty tänä syksynä. Valkeat kuulaat alkavat olla jo aika kypsiä, joten niistä kannattaa tehdä piirakkaa ja sosettakin, tietysti. Tällä ohjeella teen erilaisista marjoista ja hedelmistä usein piirakoita. Varmasti ohje on kaikille tuttu, mutta laitan sen tähän kuitenkin.

150 g pehmeää voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sekoita kulhossa voimakkaasti pehmeä voi ja sokeri sekaisin. Ei tarvita välttämättä vatkainta, ihan käsivoimat riittää. Lisää joukkoon kananmuna ja sekoita vielä voimakkaasti. Lisää viimeiseksi kuivat aineet, jotka on sekoitettu keskenään.
Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan.
Kuori omenat ja viipaloi taikinan päälle. Voit jättää omenat kuorimattakin jos haluat. Siemenkodat on kuitenkin syytä poistaa.
Omenien päälle laita hieman kanelia.

Kuorrutukseen tarvitset:

 2 dl turkkilaista jugurttia ( voit käyttää myös kermaviiliä, kreikkalaista jugurttia tai rahkaa)
 1 kananmuna
 vaniljasokeria maun mukaan
 tähän kuorrutukseen käytin myös yhden vaniljatangon

Sekoita kaikki aineet kulhossa hyvin sekaisin ja kaada omenien päälle.
Paista piirakka 175° n. 45 min. uunista riippuen.




maanantai 25. elokuuta 2014

Keikalla siirtolapuutarhamökillä


Meidän bändimme TRAP, oli viime lauantaina soitto - ja laulukeikalla Tampereella, eräällä siirtolapuutarha mökillä. Meidät kutsui mökilleen bluesista pitävä naishenkilö. Mehän lähdimme tietysti innolla paikalle.


Bändiimme kuuluu neljä jäsentä. Soittimina on kitaroita, perkussioita ja huuliharppu. Laulamme tietysti myös.  Bändimme nimen keksin minä. Nimi tulee meidän neljän, etunimiemme  ensimmäisistä kirjaimista. Repertuaariimme kuuluu musiikkia laidasta laitaan.


Puitteet olivat silmiähivelevän kauniit. Siirtolapuutarhat ovat kyllä kaupunkilaisten paratiisejä. Pihat ovat niin siistejä ja mikä vihreys ja kukkaloisto on kaikkialla, vaikka olemme jo vähän syksyn tunnelmissa. 


Emäntämme pitää kaikesta kauniista ja monenlaista katseltavaa löytyi hänen puutarhastaan. Portilla meidät otti vastaan pieni karhupatsas. Kaikilla hahmoilla, mitä hänen puutarhastaan löytyy, on myös nimi. Siitä jo tietää, että kaikki on tehty rakkaudella ja hyvällä mielikuvituksella. Kuljin kameran kanssa ympäri puutarhaa ja jatkuvasti löytyi jotakin uutta nähtävää. Pieniä yksityiskohtia oli joka puolella.



Tämä pieni kissa oli myös portilla vastaanottamassa tulijoita. Tällaiset pienet asiat, saavat taatusti vieraille hymyn huulille.


Emäntämme oli rakentanut ihanan pation puutarhaansa. Hän käyttää paljon kierrätysmateriaalia,  kaikkeen mitä hän toteuttaa pihallaan. Tila oli todella tunnelmallinen. Pöytä oli jo valmiiksi katettuna vieraita varten. Emäntämme oli kutsunut ystäviään ja mökkinaapureitaan blues-iltaan. 


Puutarhassa oli pieni ihana varastorakennus, jonka ympäriltä löytyi kaikkea satumaista. Paljon lyhtyjä oli joka puolella ja niihin kaikkiin sytytettiin kynttilät. Illan pimeydessä ne tulivat tietysti parhaiten oikeuksiinsa. 


Tässä on kuva varsinaisesta mökistä. Se ei tietenkään suuren suuri ole, niinkuin ei yleensäkään siirtolapuutarhamökit ole, mutta sieltä löytyy kaikki tarvittava ja sehän on tärkeintä.


Puutarhassa oli todella paljon katseltavaa. Ihania asetelmia, paljon tuikkuja ja kynttilöitä.


Tämä yksityiskohta sai kyllä hymyn huulille. Tässä kiteytyy mielestäni tällaisen mökin tarkoitus, toinen sammakoista menee kovaa vauhtia ja touhuaa, toinen taas ottaa rennosti ja lekottelee. Juuri näinhän meidän ihmisten pitäisi mökkielämää viettää, ahkeroida ja levätä, sopivassa suhteessa.


Puutarhasta löytyi ihana pöytä, jonka meinasin napata kainalooni, kotiinviemisiksi. Olin aivan myyty kun tämän näin. Harmi kun jäi kysymättä emännältä, mistä hän on pöydän hankkinut.


Minulle, joka olen lyhtyhullu, riitti ihasteltavaa joka puolella. Voiko olla paljon kauniinpaa kuin tämä.


Patiolla riitti ihania lyhtyjä ja kynttilöitä myös joka puolella. Tunnelmallista todellakin.


Ja lyhtyjä lisää. Harmittelen sitä, kun en ottanut kuvia illan pimetessä, kaikista ihanista lyhdyistä. No, silloin soitettiin ja laulettiin ihanalle yleisölle.


Ilta oli todella ihana. Kuohuviinillä skoolasimme illan käyntiin ja sitten nautittiin herkullisista pöydän antimista. Emäntämme seurassa ei todellakaan pitkästynyt, hän on niin seurallinen ja ihana. Hän kertoi, miten hän on rakentanut puutarhaansa rakkaudella kaikkeen kauniiseen ja kuinka tärkeä paikka on hänelle. Saimme tutustua hänen ystäviinsä ja mökkinaapureihinsa. Ihania ihmisiä kaikki. Kiitos ihanalle emännällemme, että kutsuit meidät paratiisiisi. Tulemme mielellämme toistekkin. Oli ihanaa esiintyä niin vastaanottavalle yleisölle. Olitte ihania kaikki.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Mansikkakermakakkua


Tein lapsuuden ystävälleni syntymäpäiväkakun, kun hän vieraili meillä. Olin miettinyt valmiiksi, millaisen teen. No, kaikki ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan. Ensinnäkin, unohdin ostaa kaupasta kunnon laktoositonta kuohukermaa, jota aina käytän kermakakkujen teossa. Poikkesin sitten kotiin tullessa pienempään kauppaan sitä ostamaan. Kuinka ollakkaan, siitä kaupasta ei löytynytkään muuta kuin vispikermaa. Olin sitä toki joskus käyttänyt, joten ajattelin että kyllä se kelpaa.
Suunnitelmissani oli pursottaa kakun reunaan "ruusupursotukset". Se jäikin sitten vain suunnitteluasteelle. Vatkasin virpikermaa iät ja ajat, eikä siitä vain alkanut muodostua kunnon jämäkkää vaahtoa. Hermot alkoivat jo mennä siinä vaiheessa ja heitin hyvästit ajatukselle "hienoista ruusupursotuksista". Kyllä harmitti todella paljon. Ei auttanut muuta kuin levittää kerma kakun päälle. 


Kerma oli niin löysää, että ihme kun se yleensäkään pysyi kakun päällä. Otin sitten kuvioraapan ja vetäisin sillä kakun ympäri. Täytyy kyllä sanoa, että ei ole kehumista tämän kakun ulkonäössä.
Ainoa lohdutus tässä kakussa oli se, että se onneksi maistui hyvältä. Täytteeksi laitoin taas vaniljavaahtoa ja tuoreita mansikoita. Kerman värjäsin punaisella tomuvärillä.
Ajattelin kuitenkin laittaa kuvan kakusta tänne blogiini, koska kyllä niitä epäonnistumisiakin tulee kaikille. Se tietysti aina harmittaa, kun on jotain suunnitellut tekevänsä ja se meneekin mönkään.
Tiedänpähän nyt, että vispikermaa ei enää koskaan löydy meidän jääkaapista.

torstai 7. elokuuta 2014

Lapsuudenystävä vierailulla


Minulla on lapsuudenystävä, jonka kanssa olemme olleet ystäviä n. viisikymmentä vuotta. Hän asuu Marokossa, Casablancassa ja on asunut siellä jo liki kolmekymmentä vuotta. Olemme pitäneet yhteyttä ja tavanneet, näiden vuosien aikana aina kun se vain on ollut mahdollista. Vuosia ja vuosia haaveilin, että pääsisin käymään rakkaan ystäväni luona Casablancassa. Vuodet vierivät, eikä vain tullut mahdollisuutta matkustaa häntä tapaamaan. Kunnes vuonna 2011 aloin puhua lapsilleni ja vävylleni, että lähtisivätkö he kanssani Marokkoon. Onneksi sain nuorison innostumaan matkasta ja niinpä aloimme sitä suunnittelemaan. Lähdimme matkaan elokuun viimeisenä päivänä ja olimme Marokossa reilun viikon. Asuin tämän ajan poikani kanssa, ystäväni perheen luona ja tyttäreni miehensä kanssa asuivat hotellissa. Matkasta tuli ikimuistoinen. Mitä vieraanvaraisuutta saimmekaan  osaksemme ystäväni luona. Tunsimme todellakin itsemme tervetulleiksi heidän kotiinsa. Ystäväni oli puhunut vuosia, että koskahan pääsisin lomailemaan heidän luokseen. Niinpä matka vihdoin toteutui.

Sain ystäväni meille vastavierailulle heinäkuussa ja olen siitä ikionnellinen. Vietimme aikaa yhdessä jutellen, herkutellen ja nauttien toistemme seurasta.
Kuinka ovatkaan yhteydenpito mahdollisuudet muuttuneet vuosien myötä. Muistan kun kirjoittelimme kirjeitä alkuun kun hän muutti Casablancaan ja sovimme tapaamiset, kun hän saapui vanhempiaan tapaamaan. Nykyään mahdollisuudet pitää yhteyttä ovat todella hyvät, kirjoitetaan sähköpostia, kirjoitellaan whatsapissa ja jutellaan skypessä. Kyllä nykytekniikka on mahtavaa.

Olen usein miettinyt, että kun toisen ihmisen kanssa on niin pitkä yhteinen historia, kuin meillä ystäväni kanssa, kaikki on niin helppoa. Toinen ymmärtää heti mitä tarkoitan, juttu lähtee jatkumaan siitä, kuin oltais viimeksi eilen tavattu ja tietää että toiselle voi puhua kaiken, senkin mikä mieltä painaa.


Koiramme Jasse ihastui ystävääni koko sydämestään. Ehkä Jasse myös osaltaan helpotti ystäväni oman koiran ikävää. Heidän perheessään on kymmenvuotias amerikancockerspanieli,  nimeltään Vogue. Aivan ihana kaveri ja perheensä hellimä, tietysti.

Olen tosi onnellinen, että vihdoinkin sain rakkaan ystäväni meille ja saimme viettää kiireetöntä aikaa yhdessä.
Saa nähdä, koska tapaamme seuraavan kerran. Olen sanonut tyttärelleni, että haluan uudelleen Casablancaan hänen kanssaan ja jos saisimme vielä houkuteltua sisareni mukaan matkalle, se olisi mahtavaa.
Kiitos rakkaalle ystävälleni ystävyydestäsi. Olet minulle todella tärkeä. Olen onnellinen että minulla on sinut. 


tiistai 5. elokuuta 2014

Rippijuhlaan kakkuja


Tein sunnuntaina tuttavan lapsenlapselle, kaksi marsipaanikakkua hänen rippijuhliinsa. Yhdessä tytön äidin kanssa tulimme siihen tulokseen, että marsipaanikakku on kestävämpi näin kovilla helteillä. Kerma kun ei oikein pidä helteestä. Saattaa olla, että se ei vatkaannu vaahdoksi lainkaan tai sitten menee helposti yli. Pursotukset taas ei tietenkään onnistu, jos vaahto on vähänkin löysää. Tuleehan toki marsipaaninkin alle kermavaahtoa, mutta se on eri asia. Kyllä se siellä valumatta pysyy.


Täytteeksi kakkuihin laitoin hieman mansikkahilloa, jonka päälle tuli vaniljavaahtoa ja tuoreita mansikoita paloina. Kostutin kakut taas vaniljamaidolla.




Koristeiksi toivottiin tytön mieliväreistä ruusut ja lisäksi tein sokerimassasta ruusuihin lehdet.  Rippijuhlan aihe haluttiin tietysti myös näkyviin. Niinpä tein harmaasta sokerimassasta ristit, joihin suihkautin helmiäis-suihketta.


  Helmiäis suihkun saivat myös ruusut ja lehdetkin. Ketjut risteihin, tein pehmeistä hopeakuulista. Onneksi ne kamalat kivikovat hopeakuulat on vedetty pois myynnistä ja tilalle on tullut pehmeät kuulat. Taisi monelta ihmiseltä katketa hampaat ja lähteä paikat irti, kovia helmiä pureskellessaan.


Näin jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut kyllä yrittää tehdä hieman pidemmät "ketjut". Mutta jos totta puhun, niin oli sitten todella hankala liimata helmiä paikoilleen. Jonkinlaiset pinsetit olisivat ehkä olleet paikallaan.

Kakkuihin olen todella tyytyväinen. Marsipaanien asettelu kakkujen päälle onnistui täydellisesti, yhtään ryppyä ei ollut missään. Hei, minä alan kehittyä. No, kun vaan muistaa kaulita riittävän suuren "laatan" marsipaania, niin onnistuu varmasti.
Vielä kun kaupasta saisi tällaista puhtaan valkoista marsipaania, ettei joka kerta tarvitsisi sitä erikseen värjätä valkoisemmaksi pastavärillä.

maanantai 4. elokuuta 2014

Pitkä viikonloppu Helsingissä


Pahoittelut pitkästä postaustauosta, sillä meidän tietokoneesta hajosi näyttö. Tietysti tauko on joskus ihan paikallaan, mutta ei tietenkään tästä syystä. Olin lähdössä Helsinkiin seuraavana päivänä pitkäksi viikonlopuksi, kun näyttö tilttasi. Eipä tarvinnut kärsiä vieroitusoireita, vaikka ei voinutkaan  käyttää tietokonetta. No, onneksi puhelimellani voi surffata netissä.

Tässä muutama kuva rentouttavasta Helsingin matkasta. Tyttärelläni ja hänen miehellään oli muutto edessä ja menin hieman auttamaan pakkauspuuhissa. Ehdimme kyllä pitkän viikonlopun aikana muutakin, kuin vain pakata muuttolaatikoita.

Perjantai-iltana lähdimme nauttimaan kauniista kesä-illasta Kappelin terassille. Kyllä oli paljon porukkaa liikkeellä. Oli mukava kävellä kauniissa illassa Katajanokalta Esplanadille ja sitten taas takaisin kotiin.


Lauantai-aamuksi oli tyttäreni varannut pöydän, Fazerin brunssille. Oli ihanaa istua rauhassa jutellen ja nauttien ihanista herkuista, ilman kiirettä.Tarkoituksena oli brunssin jälkeen lähteä Hietsun kirppikselle kiertelemään. No, menimmekin sinne, mutta siellä ei poikkeuksellisesti ollutkaan kirpputoria, vaan Neste Oil ralli tapahtuma. Lähdimme takaisin, kiertelemään vähän kauppoja.


Lauantai-iltana päätimme herkutella hyvillä juustoilla ja punaviinillä. Ostimme juustojen seuraksi,  ihanan valikoiman erilaisia hilloja. Oi kuinka ihanalta kaikki maistuikaan. Juustojen seurana  nautimme elokuvasta, 12 vuotta orjana. Todella vaikuttava elokuva.


Sunnuntaina päätimme lähteä uudelleen Hietsun kirppikselle, jossa nyt oli tori täynnä myyjiä. Poikkesimme ensin Stoccan Robert`s coffeesta ostamaan Vanilla light shakes´it. En ollut aikaisemmin kyseistä juomaa maistanutkaan, mutta luotin tyttäreni makuun ja halusin samanlaisen kuin hänkin valitsi. Kyllä oli taivaallisen hyvää. Kylmää ja ihanan virkistävää. Jaksoi hyvin kävellä paahtavassa helteessä, Hietalahden torille, nauttien samalla ihanasta kylmästä juomasta.

Kirpparilta tuli hankittua muutama cd-levy, meksikolainen marakassi ja yksi nuori mies antoi ilmaiseksi suomi-ranska-suomi sanakirjan minulle. Ei huolinut siitä rahaa, vaikka kuinka tyrkytin. Ilmeisesti hän halusi tavaroistaan eroon, eikä raha ollut niin tärkeää. Sehän sopi minulle tietysti, ei siinä mitään. Kirja on tosi paksu ja maksaa kirjakaupoissa useita kymmeniä euroja. No, se oli minun onneni.
Kirppiskiertelyn jälkeen, kävimme lounaalla Teatterilla. Siellä pitää käydä aina, kun Helsingissä vierailen. Sieltä löytyy niin herkulliset salaatit. Suosittelen.
Sitten takaisin Katajanokalle ja taas pakkauspuuhiin.

Maanataina-iltana sitten palasin taas kotiin. Kiitos rakkaalle tyttärelleni, ihanasta viikonlopusta taas Helsingissä. Jos joskus muuttaisin jonnekkin täältä kotikaupungistani, paikka olisi taatusti Helsinki. Minusta se vaan on kaunein kaupunki koko suomessa.