Herkullisia pullia

Viime perjantai oli taas leivontapäivä. Pakastin huuteli täytettä hyllyilleen, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja leipomaan. Pullataikinani sisältää aina kunnon aineita eli voita ja sokeria riittävästi ja tietysti muut asiaankuuluvat tarveaineet. Nesteen määrä on aina litra maitoa, lisäksi kaksi kananmunaa, runsaasti voita, sokeria, kardemummaa, suolaa, hiivaa ja vehnäjauhoja. Käsin en ole enää vuosiin taikinaa alustanut, vaan siihen minulla on kone apuna.  Tällä kertaa tein omena-kaneli-marmelaadi pullia. Laitoin pullat paperivuokiin ja kun ne olivat hiukan jäähtyneet, pursotin päälle tomusokeri/vesi kuorrutukset. 

Parhaat pullat tulee, kun muistaa jättää taikinan mahdollisimman löysäksi. Leipoessa voi sitten lisätä jauhoja, jos taikina tuntuu liian löysältä. Minä en koskaan mittaa jauhojen määrää. Kokeilen vain kädellä, koska taikina tuntuu sopivalta. Mutta jos haluaa tietää tarkan jauhomäärän, niin jauhopussin kyljestä yleensä löytyy ohje.

Koska tein taas litran taikinan, niin valmiita pullia tuli melkoinen määrä. Päätin tehdä myös voisilmäpullia. Ne ovat helppoja ja nopeita valmistaa. Pyöritellään tavallisia pyöreitä pikkupullia ja leikataan päälle ristiin kolo, jonne laitetaan pieni palanen voita ja hienoa sokeria.

Nämäkin ovat todella herkullisia, vaikka ovat hyvin yksinkertaisia valmistaa. Kyllä voi ja sokeri on vaan leivonnassa tärkeässä roolissa. Nyt on taas pakastimessa kahvipöytään pullaa.

Omenapiirakoita pakastimeen

Meidän puutarhassa on muutama omenapuu, niinkuin olen joskus kertonutkin. Tänä vuonna tuli todella hyvä omenasato ja kyllä niitä on tullut syötyäkin, oikein urakalla. Olen tehnyt tietysti myös omenasosetta - ja mehuakin. Yksi omenapuistamme on ns. talvilajike. Olen jotenkin vierastanut tämän puun omenoita, enkä ole niistä oikein koskaan tehnyt mitään, mutta nyt oli aivan pakko kun puu on täynnä upeita isoja punaisia omenoita. Kuori näissä omenoissa on paksumpi, tietysti siitä syystä että ne kestää vaikka pienen pakkasenkin. No, joka tapauksessa, ryhdyin tekemään pari piirakkaa näin herkullisen näköisistä punaposkista. Maistuivat kyllä ihan sellaisenaankin todella hyviltä ja mehukkailta.

Ohje piirakoihin oli vanha tuttu piimäpiirakka. Ohje löytyy Kakkuja ja piiraita tunnisteen alta ja sieltä postauksesta Piimäpiirakka. Kuorin omenat ja leikkasin siivuiksi ja asettelin taikinan päälle. Sitten ripottelin päälle hieman kanelia. Kuorrute on tällä kertaa kermaviilistä eli kaksi purkillista kermaviiliä, kaksi kananmunaa ja vaniljasokeria.

Tarkoitus oli siis tehdä piirakat vierasvaraksi pakastimeen, joten pakkasin palat rasiaan ja laitoin pakastimeen odottamaan vieraita.

Toisen piirakan tein raastetusta omenasta. Taikinan päälle paljon raastettua omenaa ja taikinamurua. Tämä piirakka maistuu ihanalta joko vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Taas pakkasin palat rasiaan ja laitoin pakastimeen. Sieltä on mukava ottaa aina niin monta palaa kuin haluaa, eikä tarvitse kaikkia kerralla ottaa sulamaan. Ei tule itselle sitten niin kovaa houkutusta herkutella. Jos teillä on puutarhassanne vielä omenoita, kannattaa niistä tehdä muutama piirakka pakastimeen, vaikka tällä helpolla piimäpiirakan ohjeella.

Suklaamuffineita

Tein jo reilu viikko sitten illanistujaisiin suklaamuffineita. Ohje on sama vanha, millä olen tehnyt lukemattomat kerrat ja se löytyy blogista muffineita tunnisteen alta. Tällä ohjeella onnistuu satavarmasti aina ja ohjetta voi muokata mielensä mukaan. Teen samalla ohjeella suklaisia ja vaaleita muffineita erilaisilla "mausteilla". Suosittelen kokeilemaan. Eikä pidä hätkähtää taikinan löysyyttä, juuri sen takia muffineista tulee kuohkeita ja kosteita.

Koska saimme ystäviämme illanistujaisiin, halusin koristella muffinit. Tein pursotukset mascarponejuustosta, vaniljasokerista ja kermavaahdosta. Osan kuorrutuksesta maustoin kaakaojauheella ja osan jätin valkoiseksi. Laitoin samaan pursotinpussiin molempia "värejä" ja niin sain pursotuksista vähän erilaisen näköisiä. Koristeeksi laitoin pieniä sokerimassakukkia. Muffinit maistuivat herkullisilta ja maistuivat myös ystävillemmekin.

Matkakuumeessa

Kuva Finnmatkat

 Taas on ollut blogissa taukoa. Johtunee kaiketi siitäkin, kun ollaan tyttären kanssa mietitty lomakohdetta. Minulla on krooninen matkakuume, joka ei taltu muuten kuin matkalle lähtemällä. Olemme siis lähdössä tyttäreni kanssa ensi kuussa Kap Verdelle lomailemaan. Odotamme sitä jo kovasti. Lomakuume valtaa viimeistään siinä vaiheessa, kun katsoo ulos, missä välillä sataa vettä ja toisena aamuna on auton ikkunat jäässä. Kohde on meille kummallekkin uusi ja tuntematon. Lämpötila on yksi tärkeä kriteeri lomakohdetta valitessa. Mitä sitä nyt palelemaan viitsii lähteä lomalle. Täällä Suomessa saa tähän aikaan vuodesta kyllä palella ihan tarpeeksi ja paukkupakkasten tullessa vielä enemmän.

Kuva Finnmatkat

 Kap Verdeenhän kuuluu monta pientä saarta ja ne sijaitsevat Länsi Afrikan mantereesta n. 450 km Atlantille. Hiekkarantoja riittää silmän kantamattomiin ja ihanaa turkoosia merta. Ylimmäinen kuva on tulevasta hotellistamme ja alakuva hotellin rannasta. Vaikka sanotaan, että odottavan aika on pitkää, luulen että nämä muutamat viikot menevät kuin siivillä, kun on mitä odottaa ja fiilistellä.

Edellinen matkamme suuntautui v. 2012 Lontooseen. Olin usein haaveillut, että pääsisin joskus siellä käymään ja niin se matka sitten toteutui, tyttären ja vävyn seurassa. Olimme Lontoossa neljä yötä ja paljon näimme sinäkin aikana. Tosin siellä kyllä saisi aikansa kulumaan, vaikka kuinka pitkään. Ihana kaupunki, varsinainen metropoli, jossa näkee ihmisiä monista eri maista. Minä kun olen tällainen kuninkaallisia fanittava, niin oli ihana nähdä myös Buckinghamin palatsi. Mahtava kokemus koko Lontoo. Toivottavasti vielä joskus pääsen sinne uudelleen.

 Casablancassa, Marokossa olin syyskuussa v. 2011. Tämä matka oli ollut haaveissani jo todella kauan. Oikeastaan siitä asti, kun lapsuudenystäväni sinne muutti, liki kolmekymmentä vuotta sitten.  Onneksi tämäkin matka toteutui. Seurueeseeni kuului poikani, tyttäreni ja hänen miehensä. Ystäväni esitteli meille paljon nähtävyyksiä Casablancassa ja viikonlopun saimme viettää isäntäväen kanssa vielä Marrakeshissa, jonka hotellista yllä oleva kuva on otettu. Aivan mielettömän ihana paikka ja isäntäperheemme sanoinkuvaamaton vieraanvaraisuus oli jotain mitä emme unohda koskaan.

Kuva Finnmatkat

 Thaimaassa kävimme mieheni kanssa tammikuussa v. 2006. Paikka oli Phuket ja loma oli todella ihana ja rentouttava. Lomamme kesti kaksi viikkoa ja siinä ajassa ehtii todella jo päästä kunnolla lomatunnelmaan. Thaimaalainen ruokahan on maailmankuulua. Se on todella herkullista ja monipuolista. Söimme niin ravintoloissa, kuin katukeittiöissäkin ja ruoka oli joka puolella yhtä hyvää. Aurinkohan siellä paistaa aina ja sehän on tärkeä kriteeri lomakohdetta valittaessa. Jos jotain miinusta haluaa hakea, niin pitkä lentomatka ei ole kaikkien mieleen. Mutta sen kyllä kestää, kun kohde on mieleinen.

Kuva images.jpg/google

 Ensimmäinen yhteinen matkamme mieheni kanssa oli marraskuussa v. 2000 Hurghadaan Egyptiin. Egypti on lämmin lomakohde, tosin nykyään monet miettii toisenkin kerran sinne matkustamista, maassa tapahtuvien levottomuuksien takia. Jopa silloin v. 2000 piti poliisisaattueessa viedä turisteja esim. Luxoriin, missä mekin mieheni kanssa kävimme.

Kuva Luxor-info.net

Aamulla aikaisin lähdimme bussilla kohti Luxoria. Saattueessa joutui menemään muutkin sinne matkustavat, myös henkilöautot, ei pelkästään turistibussit. Karnakin temppeli, kuninkaiden laakso, Hatsepsutin temppeli, tässä muutama kohde Luxorin retkellämme. Uskomattomia nähtävyyksiä faaraoiden ajoilta. Ei voi oikein käsittää, kuinka nämä kaikki uskomattomat paikat on voinut säilyä näin pitkään, ettei kukaan ole tuhonnut niitä. Upeita paikkoja ja kokemuksia.

Gluteenittomia pikkuleipiä

Tein viikolla gluteenittomia "herrasväen" pikkuleipiä. Olen tehnyt tällä samalla ohjeella useamman kerran, näitä hillotäytteisiä pikkuleipiä. 

250g voita
2 dl sokeria
1 kananmuna
6 dl gluteenitonta jauhoseosta
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinan joukkoon. Laita taikina jääkaappiin kovettumaan.
Kun taikinaa alkaa työstämään, se on todella kovaa ja aika hankalaa käsitellä, mutta kun vaivaat sitä hetken, se onkin jo ihan helppo kaulita. Mallin voit päättää mielesi mukaan. Kaulitse siis taikinaa,  mutta ei liian ohueksi.

Paista 170° n. 6-7 min.
Ole tarkkana paistoajan kanssa, koska pikkuleipien kuuluukin olla hyvin vaaleita.
Laita pikkuleipien väliin mieleisesi täyte. Näissä pikkuleivissä olen käyttänyt aprikoosihilloa. Koristelin pikkuleivät pienellä sokerimassasydämellä.