keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Mikä kesässä on parasta - haaste

Phan Thiet Vietnam v. 2016

Taas blogihaasteen kimppuun. Löysin tällaisen kesähaasteen samasta blogista kuin edellisenkin haasteen. Aiheena on
MIKÄ KESÄSSÄ ON PARASTA?

Lippis vai lierihattu?

Ehdottomasti lierihattu minulle. Kuten kuvistakin näette lierihattu on päässä useasti, ainakin lomamatkoilla. Muistan, että jo teini-ikäisenä tykkäsin kokeilla kaupoissa lierihattuja. Ne on aina mielestäni sopinut minulle paremmin kuin lippikset.

Grilliherkut vai kesäkeitto?

Kyllä liputan grilliherkkujen puolesta enemmän. Tänäkin kesänä on tullut grillattua jo monesti ja monenlaista ruokaa.
Kesäkeittoakin tosin tein kerran ja edellistä kertaa en edes muista, siitä on niin monta vuotta. Toki sekin maistuu, ei siinä mitään.

Mato-onki vai golfmaila?

Täytyy varmaankin vastata mato-onki, vaikka en ole onkinutkaan moneen vuoteen. Varsinaista golfia en ole pelannut koskaan, minigolfia kylläkin, mutta sitä ei taideta oikean golfin kanssa samaan kategoriaan laskea.


Vapuksi tein mansikkakakkua ystäville

Herneet vai mansikat?

Tätä vastausta ei tarvitse miettiä hetkeäkään. Olen intohimoinen mansikan syöjä. Koskaan en ole vielä syönyt mansikoita niin paljon, että olisin saanut tarpeekseni. Mansikka on vain niin taivaallisen makuinen. Miestäni siteeraten; mansikkakakku on parasta.
Toki herneetkin ovat hyviä, kunhan ovat makeita.

Lavatanssit vai festarit?

Valitsen festarit ilman muuta. Olen musiikki ihminen täysillä. Harrastamme musiikkia mieheni kanssa ja tykkäämme käydä kuuntelemassa hyviä bändejä.
Lavatansseissa olen käynyt viimeksi varmaan muutama vuosikymmen sitten. En todellakaan muista koska olen viimeksi käynyt, vaikka tanssimisesta tykkäänkin todella paljon. Ei vaan ole tullut käytyä.


Koiramme Jasse ystävän mökillä Jämsässä

Mökki vai teltta?

Mökki ilman muuta. Olen aina haaveillut omasta mökistä, mutta ensin pitää saada se lottovoitto, että voi sellaisen hankkia.
Teltassa on tullut nuorempana oltua jonkin verran, mutta ehkä ikä on ajanut jo ohi telttailusta. Tässä kohtaa pitää vaan todeta, että mukavuus ennen kaikkea.

Palju vai järvivesi?

Järvivesi on valintani tässä kohtaa. Tykkään uimisesta todella paljon ja siihen käy minulle uimahalli, järvi tai meri. Meressä tosin on matkoilla tullut uitua enemmän kuin viime vuosina järvessä.
Paljukin on kyllä ihan mukava. Tänä vuonna olen ollut paljussa ensimmäistä kertaa ikinä. Naapureillamme on palju ja siellä vietimme naisten paljuiltaa.

Garden by the Bay Singapore v. 2018

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu?

Syreenintuoksu on niin ihana kesän tuoksu.
Hiirenkorvat ovat merkki tulevasta kesästä.

Roadtrip vai riippumatto?

Molemmat houkuttelee, mutta ehdottomasti mieluummin roadtrip. Olen sellainen matkakuumekroonikko, että oksat pois. Olisin aina jossakin matkoilla. Haluan nähdä uusia paikkoja ja maita.
Riippumattoon olisi myös oikein mukava kellahtaa hyvän kirjan kanssa. Eli hyvä valinta olisi sekin.


Phan Thiet Vietnam v. 2016


Pehmis vai jäätelöpallo?

Molemmat maistuu mutta, jos asioin jäätelökioskilla, valintani on ehdottomasti aina pehmis.
Meillä syödään aika paljon jäätelöä, eli meillä on yleensä aina jäätelöä pakastimessa.

Varjo vai auringonpaiste?

Auringonpaiste ehdottomasti. Olen niin kesäihminen kuin olla voi, vaikka olenkin tammikuussa syntynyt. Rakastan uimissa meressä ja altaassa ja auringonpalvonta upeissa maisemissa on niin rentouttavaa.Voisin muuttaakkin jonnekkin lämpimään. Olen aina sanonutkin, että olen syntynyt väärään maahan, kun en voi sietää talvea.
Varjokin käy silloin kun esimerkiksi haluaa syödä tai kahvitella ulkona.

Tällainen haaste tällä kertaa. Nyt kun näihin innostuin, niin pitää olla tarkkana kun luen muiden blogeja, jos tulee vastaan taas joku mielenkiintoinen haaste.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Blogihaasteen vastaukset

Casablanca Marokko v. 2011
 Löysin eräästä blogista kivan Blogihaasteen, joka sisälsi 11 kysymystä. En ole aiemmin osallistunut tällaiseen, mutta nyt kysymykset olivat sen verran mielenkiintoisia, että halusin mukaan.

1. Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?

Oli vuosi 2012 ja olin leiponut äitienpäiväksi kakun. Äitienpäivää tuli juhlimaan oma äitini, veljeni ja sisareni perheineen. Silloin tuli puheeksi, että olisi kiva laittaa leivontakuvia jonnekkin muuallekkin talteen kuin vain omiin valokuviin tietokoneelle. Siitä alkoi minun blogini tarina.
Nimi Marsipaaniunelmia tuli siitä, että pidän leipomisesta todella paljon ja unelmoin aina matkustamisesta. Halusin siis jakaa blogissani myös matkakertomuksia ja kuvia lomamatkoistani.

2. Mitä intohimo tarkoittaa sinulle?

Intohimoa on mielestäni monenlaista. Ensimmäiseksi tietysti tulee mieleen intohimo toiseen ihmiseen. Jonkun itselleen tärkeän asian tai tehtävän voi myös mielestäni kokea intohimona.
Laulamiseen ja soittamiseen tulee helposti intohimoinen suhde. Matkustamiseen tulee intohimo hyvin monella ihmisellä, myös minulla on tullut.


Lontoo Englanti v. 2012
3. Mitä teet rentoutuaksesi?

Minulle rentoutuminen tarkoittaa kirjan lukemista, hyvän musiikin kuuntelua ja matkustamista. Myös junamatkat Helsinkiin ovat rentoutumista. Saan istua omien ajatusteni kanssa rauhassa. Hyvät keskustelut ystävien kanssa ovat myös tärkeitä rentoutumiskeinoja ja mitä enemmän nauraa sitä parempi on olo.

4. Viimeisin matkasi?

Viimeisin matkani oli äitienpäivänä Helsinkiin lasteni luokse. Sainkin viettää todellista laatuaikaa rakkaitteni kanssa.
Viimeisin ulkomaanmatkani oli viime vuoden lokakuussa Bulgarian Nessebariin. Matka meni oikein mukavasti hyvän ystävän kanssa, mutta lokakuu on mielestäni liian myöhäinen ajankohta matkustaa Bulgariaan. Lämpötila jäi noin 20 asteeseen. Minulle aivan liian kylmää. Lomamatkalla pitää olla aurinkoa ja lämpöä.




Santa Maria Kap Verde v. 2014
5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?

Ulkomaan matkoja en ole koskaan tehnyt yksin. Olen matkustanut joko mieheni, lasteni tai ystäväni/ystävien kanssa. Soolomatkailuhan on todella suosittua nykyään. Minä pidän itseäni sen verran seurankipeänä, että haluan aina matkaseuraa. Tosin olen myös hyvin ulospäin suuntautuva ihminen, joten uskoisin pärjääväni matkoilla  kyllä yksinkin. Yksin matkustamisessa miettii kyllä  myös turvallisuusasioita. Yhden ihmisen kimppuun on paljon helpompi käydä, kuin esimerkiksi kahden. Tosin, taitaa minulla jo ikä ja ulkonäkö suojata päällekarkauksilta.


6. Unelmakohde, jonne aina olet halunnut matkustaa?

Pariisi on kaupunki, minne olemme tyttäreni kanssa haaveilleet matkustavamme yhdessä. Hän toki on ollut siellä varmaan useammankin kerran. Minäkin olen ollut Pariisin lentokentällä kun matkustimme Marokkoon, mutta sitä ei lasketa :).
Pakko mainita myös toinen kohde, minne haluan vielä joskus matkustaa ja se on New York. Minusta kaikki suurkaupungit ovat vaan niin uskomattomia. Voisin istua jossakin katukahvilassa vaikka koko päivän ja katsella ohi kulkevia ihmisisä.



Phan Thiet Vietnam v. 2016

7. Mikä on viimeisin kirja jonka olet lukenut?

Minä olen ollut aina kova lukemaan. Muistan kuinka jo lapsena olin ahkera kirjaston käyttäjä ja se on jatkunut kaikki nämä vuosikymmenet. Rakastan lukemista ja esimerkiksi illalla nukkumaan mennessä on aina pakko lukea edes muutama sivu kirjasta, vaikka olisin kuinka väsynyt.
Viimeisin kirja jonka luin oli Danielle Steelen, Ikuiset ystävät. Olen lukenut kaikki Steelen kirjat jotka on suomennettu (ja niitä on todella paljon) sekä myös muutaman englanninkielisen teoksen. Joku voisi sanoa, että Steelen kirjat ovat silkkaa hömppää, mutta olen asiasta eri mieltä, sillä kaikissa hänen kirjoissaan on aina joku todella vaikuttava aihe. Niissä kerrotaan elämän koko kirjo.

8. Mikä on lempikirjallisuuden lajisi?

Luen enimmäkseen romaaneja, mutta pidän myös todella paljon elämänkerroista. Toki, jos kirjassa on joku jännitysmomentti lisänä, niin sekin on mieleeni. Esimerkiksi Nora Roberts on kirjailija, joka kertoo tarinoissaan myös rikosten ratkaisemisista.


Singapore v. 2018

9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?

Blogissani kerron tekemistäni leivonnaisista ja annan ohjeita niihin ja laitan kuvia.
Kerron myös matkoistani eri paikkoihin ja haluan jakaa kohteista kuvia.
Instagramiin laitan usein kuvia koirastamme Jassesta. Matkoilta, leivonnaisista ja erilaisista tapahtumista laitan myös kuvia.
Seuraan aktiivisesti monia Instagram sivuja.

10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?

Asumme kaupungissa, jossa olen myös syntynyt. Onhan tämä kieltämättä pieni paikka asua. Jos minä voisin päättää, niin asuisin Helsingissä, se on niin ihana kaupunki. Mutta pitää ottaa huomioon miehenikin mielipide, joten asumme siis täällä.
Yksi asia tässä kotikaupungissani on harmittanut minua jo vuosikymmeniä. Täällä ei ole uimahallia vieläkään. Sitä on suunniteltu tänne vuosia ja vuosikymmeniä ja mitään ei vaan tapahdu. Saa nähdä tuleeko sitä koskaan.


Nessebar Bulgaria v. 2018
11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?

Tähän voisin ensimmäisenä vastata, että lopettakaa ihmiset turmelemasta meriä ja järviä. Kaikki elävät olennot merissä ja järvissä kärsivät suunnattomasti ihmisten roskaamisesta. Katsoin kerran televisiosta dokumentin, jossa miesporukka pelasti meressä uivia kilpikonnia varmalta kuolemalta. Jokaisen kilpikonnan kaulaan ja jalkoihin oli kiinnittynyt muovisia nauhoja, joita miehet sitten yrittivät irrottaa. Hatunnosto kaikille pelastajille, teette todella tärkeää työtä.
Lopetetaan roskaamasta muutenkin luontoa. Joka kevät on kauhea poru ja polemiikki koirien kakkakasoista ja samaan aikaan ihmiset heittävät luontoon tölkkejä, hampurilaislaatikoita, tupakantumppeja, tupakka askeja ja muuta roinaa. Koirien kakat häviävät ensimmäisen sateen tullen, mutta kaikki muut roskat ovat ja pysyvät.
Pidetään huolta toisistamme iästä huolimatta ja kaikista eläimistä rotuun katsomatta.

Tässä vastaukseni tähän blogihaasteeseen. Nämä ovat mielenkiintoisia. Pitää tarttua toistekkin haasteisiin, jos niitä tulee vastaan.


keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Tonnikalapiirakkaa



Meillä oli maanantaina taas bänditreenit. Koska meillä on aina tapana aloittaa treenit yhteisellä kahvihetkellä, niin ajattelin tehdä tarjottavaksi jotakin suolaista piirakkaa.
Kaapista löytyi kaksi purkkia tonnikalaa. Toinen oli ihan tavallista ja toinen purkki makeaa chilimaustettua tonnikalaa. Tein pohjan vanhalla hyväksi todetulla ohjeella eli

200g pehmeää voita
n.3 1/4 dl vehnäjauhoja tai sämpyläjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
4 rkl vettä

2 purkkia tonnikalaa
2 vartta kevätsipulia
pieniä tomaatteja maun mukaan
runsaasti tilliä

2dl kermaa
1 kananmuna
päälle juustoraastetta

Kaikki pohjan aineet sekoitetaan yhteen ja levitetään voideltuun piirakkavuokaan. Levitin ensimmäiseksi taikinan päälle molemmat purkilliset tonnikalaa, sitten kevätsipulia, pieniä tomaatteja puolitettuina ja runsaasti tilliä.
Päälle kermamunaseos ja juustoraastetta. Paistetaan n. 200° uunista riippuen.
Tällaista suolaista piirakkaa voi tarjota vaikka salaatin kanssa. 

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Monenlaisia pullia leivottu tänään


Hei taas. Tänään oli pullan leivontapäivä. Katselin mitä hilloja jääkaapista löytyy ja löytyihän sieltä. Oli purkin loput lemoncurdia ja vadelmahilloa. Raparperihilloa ajattelin ensin laittaa myös, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Haluan laittaa sitä paahtoleivän päälle, kun sitä ostan seuraavan kerran. Maistoin toki sitä ja se maistui todella hyvältä.
Ensimmäisessä kuvassa on suosikkipulliani eli voisilmäpullia. Ne on niin hyviä ja niin helppo valmistaa. Tavallisia pyöreitä pullia, joihin leikataan päälle aukko saksilla ja se täytetään voilla ja sokerilla. Sen jälkeen voitelu kananmunalla ja uuniin paistumaan.


Toisessa kuvassa on vadelmahillopullia. Kaulitse taikina levyksi ja levitä vadelmahillo levylle. Vedä taikinapyörällä n. 2cm leveitä suikaleita ja taita ne kahtia ja pyöräytä vastakkaisiinn suuntiin ja pyöräytä pullaksi. ( Tulikohan tämä selitys nyt tarpeeksi selvästi ;) vähän epäilen).
Sitten tietysti voitelu munalla ja ja päälle raesokeria.


Kolmannessa kuvassa on pyöreitä kierrepullia ja täytteenä voita ja fariinisokeria. Fariinisokeri sopii pullien täytteeksi tavallisen sokerin sijasta erittäin hyvin.
Silloin pullaan tulee ihana kinuskinen maku ja vaihtelua saa fariinisokerilla myös  ihan tavallisiin korvapuusteihinkin.


Viimeisessä kuvassa on lemoncurd täytteisiä ihania kierrepullia.  Taas kaulitaan taikinasta levy ja laitetaan lemoncurdia levylle. Mitään muuta se ei tarvitse eli ei siis sokeria tähän.
Tehdään pullat samalla tavalla kuin vadelmatäytteiset pullatkin.

Joskus on hyvä tarkistaa jääkaappi, että mitä sieltä löytyykään. Pullan leipominen on tosi mukavaa. Aina voi säveltää kaikenlaista uutta ja täytteiksi voi laittaa vaikka mitä. No ei ehkä ihan mitä vaan,  mutta kaikenlaisia hilloja esimerkiksi.
Nyt on pakastimessa  taas vierasvaraa ja toki ne itsellekkin maistuu.
Leipokaa ihmeessä pullaa. Kuinka hyvältä maistuukaan lämmin pulla ja kylmä maito.

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Gluteenitonta mansikkakakkua


Hei taas pitkästä aikaa. Leipomisrintamalla on ollut melko hiljaista ja ne mitä olen leiponut, on jostakin syystä jäänyt kuvaamatta. Olen minäkin varsinainen bloginpitäjä. No mutta, nyt tein viime viikonlopuksi tuttavalle kesäisen gluteenittoman mansikkakakun.

Kakku on siis gluteeniton ja n. 10 hengelle. Täytteeksi haluttiin jotakin raikasta eli vaahdotin kuohukermaa, lisäsin vaahtoon hieman vaniljakreemijauhetta ja kaksi purkkia Piltti aurinkoinen sosetta. Laitoin kerroksiin myös lemoncurdia.



Päällystin kakun kermavaahdolla. Koska kotimaisia mansikoita ei oikein ollut saatavilla, laitoin ulkolaisia kakun koristeeksi. Pesin mansikat ja kuivasin, jonka jälkeen sokeroin ne, tuttavani pyynnöstä.
Sokeri tekee mansikoista tietysti kostean näköiset, mutta niin tehdään kuin "asiakas" pyytää.
Kesäinen mansikkakakku on mielettömän hyvää.  Toivottavasti tämäkin kakku oli sitä.

Kesä on nyt parhaimmillaan ja kohta saamme myös niitä ihania kotimaisia mansikoita. Toivottavasti hintakin on sen verran kohtuullinen, kun satoa on enemmän saatavilla, että voi ostaa taas talven varalle mahdollisimman paljon mansikoita. Mansikka on aina ollut minulle marjoista ykkönen. Söisin niitä vaikka kuinka paljon.

Nautitaan aurinkoisista päivistä ja lupaan aktivoitua taas kirjoittamaan tänne blogiinkin useammin.
Meillä on mukavia musiikkijuttuja tulossa. Niistäkin voisin teille kirjoittaa, jos teitä kiinnostaa. 

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Minttusuklaamuffineita



Pitkästä aikaa taas jotain leivontaakin. Naapurini ja ystäväni järjesti naisten paljuillan heidän pihallaan. Meitä oli viisi naista. Vein tuliaisiksi kuorrutettuja minttusuklaamuffineita. Laitan tähän ohjeen näistä herkullisista ja myös helposti valmistuvista muffineista.

4 munaa
2 dl sokeria
2 dl sulatettua voita
2 dl kermaa ( kevyt-tai kuohukermaa)
4 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sekoita munat, sokeri, voi ja kerma vispilällä sekaisin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita hyvin. Paista 200° n. 15 min. uunista riippuen.
Laitoin taikinan reilun kokoisiin Pirkan paperisiin muffinivuokiin.

Tähän perustaikinaan voit lisätä halutessaan marjoja, suklaata tai mitä ikinä haluatkin.
Näihin muffineihin lisäsin reilu puoli levyä Pandan minttusuklaata paloiteltuna.

Kuorrutus sisältää

2 dl kermaa vaahdotettuna
1 rasia suklaatuorejuustoa ( tuorejuustoa kannattaa vähän pehmentää eli sekoittaa kulhossa)
vaniljasokeria maun mukaan

Koristeena

minttusuklaata rouhittuna
suklaa nonparelleja


sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Katsaus vuoteen 2018


Ajattelin vähän muistella elämäni vaikeinta ja raskainta vuotta. Kuulostaa varmaan aika kurjalta,  mutta näin minä viime vuoden koen.
Mutta kerronpa teille mitä kaikkea viime vuonna tapahtui.

TAMMIKUUssa ystäviemme koira Roope kuoli. Se oli kova isku, koska Roope oli minulle kuin oma koira. Meidän koiramme Jasse ja Roope olivat hyvät kaverit. Ikäeroakin heillä oli vain  puoli vuotta.
Lemmikistä tai paremminkin perheenjäsenestä luopuminen on todella raskasta. Tiedän sen kokemuksesta, kun olen sen itse kokenut vuosia sitten.
Kuului kuukauteen jotain mukavaakin. pidimme motoristi ystävällemme porukalla yllätyssynttärit. Minä tein illanviettoon täytekakun motoristi teemalla. Päivänsankari saatiin yllätettyä ja kaikki nauttivat illasta. Mieheni ja minä esitimme musiikkia ja ilta sujui hyvästä seurasta ja herkuista nauttien.
Tammikuussa on myös poikani ja minun syntymäpäivä.

HELMIKUUssa joutui tyttäreni niskaleikkaukseen ja siitä olin tietysti huolehtivana äitinä huolissani. Kaikki meni kyllä hyvin ja toipuminen lähti hyvin etenemään.
Minuun iski kova flunssa. Sain yskiä todella pitkään ja kova kuumekin tuli vielä kaiken lisäksi. Siitäkin sitten kyllä ajan mittaan selvisin.

MAALISKUUssa kävimme mieheni kanssa Tamperetalossa kuuntelemassa entisen Rainbow yhtyeen solistia Joe Lyn Turneria. Konsertti oli todella loistava. Jotakin mukavaakin sentään tähän kuukauteen mahtui.
Ikävää oli se, että äitini vointi alkoi huonontua. Hän oli asunut palvelutalossa jo muutaman vuoden  ja sairastanut Alzheimerin tautia. Hänen tilansa huolestutti meitä, hänen läheisiään, todella paljon.




HUHTIKUUssa pääsiäisenä rakas äitini nukkui pois. Se oli todella järkyttävää, kun tieto tuli. Vaikka olimme siihen jollakin tasolla varautuneetkin, niin silti se on raskainta mitä voi olla. Äiti on aina äiti,  rakas ja tärkeä ihminen.
Tyttäreni halusi siunata haudan lepoon rakkaan mummunsa. Olen siitä hänelle todella kiitollinen ja ylpeä myös siitä, että hän kykeni siihen tehtävään. Hän puhui rakkaasta mummustaan niin kauniisti, muistellen lapsuuttaan ja kaikkea mummuunsa liittyvää. Äidilleni olimme me kolme lasta ja meidän lapsemme, maailman tärkeimmät ihmiset.

 

TOUKOKUUssa sai sentään ajatuksensa vähän muuhun, kun lähdimme tyttäreni ja vävyni kanssa Singaporeen. Vävy työmatkalle ja tytär ja minä seikkailemaan mahtavaan Singaporeen. Kaupunkivaltio on aivan mielettömän huikea paikka. Ilma oli tosi lämmin ja vilvoittava viuhka kädessä siellä saikin kulkea. Tutustuimme tyttären kanssa Garden by the Bayhin, joka on suuren suuri puutarha-alue, täynnä mitä uskomattomampia kasveja ja puita. Toinen upea paikka oli Singapore Zoo, jossa näki monia harvinaisia eläimiä, jopa kaksi valkoista tiikeriä. Tietysti kävimme myös Kiinalaisessa ja Intialaisessa kaupunginosassa.

KESÄKUUssa naapurin tyttö vietti ylioppilasjuhliaan, joihin meidätkin kutsuttiin. Siellä myös hieman lauloimme vieraille.
Viikinsaaressa kävimme ystävien kanssa Saari Bluesissa.

HEINÄKUUssa on tyttäreni syntymäpäivä.
Mieheni siskonpojan häitä juhlittiin isolla porukalla. Häät ovat aina niin ihanat juhlat.
Vietimme taas Blues/Rock iltaa meidän puutarhassa. Ilta onnistui hyvin ja porukkaa oli paikalla todella paljon.

ELOKUUssa oli taas Blues tapahtuma, jonka järjesti ystävämme bändinsä kanssa.
Olin ollut mammografia tutkimuksissa ja viikko siitä kun kuvaukset olivat olleet sain puhelinsoiton, että pitää mennä uuteen kuvaukseen.

SYYSKUUssa tutkimukset jatkuivat ja epätietoisuus kalvoi niin, että elämäni oli melko sekaisin. Mikähän siinä on, että aina ensimmäisenä ajattelee pahinta. Kerroin lääkärille, että olen lähdössä lomamatkalle. Hän kannusti lähtemään ja unohtamaan siksi aikaa ikävät asiat. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty.


LOKAKUUssa lähdin ystävättäreni kanssa Bulgarian Nessebariin, kahdeksan päivän lomalle. Paikka oli hieno ja vanha kaupunki todella upea paikka. Ainoa negatiivinen asia oli se, että lokakuu on minun mielestäni liian myöhäinen ajankohta lomailla siellä. Minä itse pidän lämpimästä ja sellaisessa paikassa haluan aina lomani viettää. Toinen kurja juttu oli, kun ystävättäreni oli flunssainen ja yski kovasti, joten hän ei pystynyt täysillä lomastaan nauttimaan. Lämmin ilma olisi edes hiukan helpottanut hänen oloaan, mutta siitä emme valitettavasti saaneet nauttia.
Tutkimukset rinnan osalta jatkuivat lomalta palattuani. Silloin sain myös diagnoosin eli tiehyensisäinen syöpä oikeassa rinnassa. Sanan syöpä sain lukea epikriisistä, joka oli tullut postin tuomana kotiini, sillä aikaa kun olin lomamatkalla. Kyllä siinä itku pääsi kun sen ensi kertaa lausunnosta luin.


MARRASKUUssa jouduin sitten rintaleikkaukseen edellisellä viikolla, kun pidimme mieheni 60 vuotis juhlat. Onneksi olimme ulkoistaneet ruoanlaiton ja kakkujen leipomisen tutulle pitopalvelun emännälle. Kaikki juhlissa sujuikin todella hienosti. Ilta sujui kaikin puolin hyvin. Iltaan kuului paljon musiikkia ja tanssilattiallakin riitti porukkaa.
Lähdin muutamaksi päiväksi Helsinkiin tapaamaan tytärtäni.


JOULUKUUssa oli rintaleikkauksen jälkitarkastus ja sädehoidon suunnittelu. Syöpälääkärin sanoja lainatakseni, olen onnekas kun syöpä löydettiin ajoissa ja leikkauksessa todettiin, että se oli vielä pienempi kuin mitä alkuun luultiinkaan.  Kolmen viikon sädehoitojakso tulee vielä, mutta sen kyllä kestää kun tietää, että se on vielä varmistus sille, että kaikki saadaan hoidettua pois.
Joulukuussa on koiramme Jassen syntymäpäivä. Rakas vaarimme täytti jo kolmetoista vuotta.


Kun mietin tätä mennyttä vuotta 2018 voin todellakin sanoa, että helpolla en siitä selvinnyt, mutta selvisin kuitenkin. Raskainta oli tietysti rakkaan äidin menetys. Toisaalta pitää olla kiitollinen, että saimme pitää äidin niin kauan. Hän oli kuollessaan 91 vuotias. Ei voi muuta kuin kiittää häntä kaikesta, mitä hän on lastensa ja lastenlastensa hyväksi tehnyt.

Vaikka syöpä on todella yleistä tänä päivänä, niin kun se kolahtaa omalle kohdalle, niin kyllä se pysäyttää. Voin tällä hetkellä sanoa, että pääsin vähällä ja olen onnekas. Toisinkin olisi voinut olla niinkuin lääkäri sanoikin. Kun tätä kirjoitan, olen saanut sädehoitoa viikon. Vielä on kaksi viikkoa jäljellä. Toivottavasti sen jälkeen kaikki onkin sitten siinä. Koskaan ei voi tietenkään olla varma mistään, mutta ajatellaan positiivisesti ja uskotaan parempaan ja että mitään ei ole jäänyt huomaamatta.
Valoisalla mielellä jatketaan tätä vuotta 2019. Otetaan elämästä kaikki irti. Nautitaan perheestä, ystävistä ja kaikesta mikä tuottaa itselle iloa. Jokaisella on aikaa rajallisesti. Kuinka paljon sitä aikaa kullakin on, sitä emme onneksi tiedä. Ei jätetä huomiseksi mitä voimme tänään tehdä, kokea ja nähdä.