lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ritarilinnakakku


Vielä yksi kakku viime viikonlopulta. Sain mukavan toimeksiannon, kun tuttavien viisivuotias poika halusi ritarikakun syntymäpäivilleen. Ainoat toiveet kakkuun olivat kilpi ja miekka. Kävin läpi taas netin ihmeellistä maailmaa ja katselin kuvia ritarikakuista. Koskaan aiemmin en ollut kyseistä kakkua tehnyt. Mutta kerta se on ensimmäinenkin.


Kun selailin erilaisia kakkukuvia, oli useammassa ritarikakussa koristeena myös lohikäärme. Mietin,  että osaisinkohan tehdä sellaisen. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja kokeilemaan. Otin palan lilan väristä sokerimassaa (jota oli jäljellä sopiva pala)  ja aloin kokeilemaan saisinko siitä mitään aikaiseksi. Pikku hiljaa lohikäärme alkoi muotoutua. Jossain vaiheessa aloin olla jo melko tyytyväinen siihen mitä tein. Tuttavieni poikahan ei ollut esittänyt mitään toivomusta lohikäärmeestä, mutta ajattelin, että jos saan tämän onnistumaan, laitan sen kakun päälle ihan omalla luvallani. Kun sain olion valmiiksi se näytti kyllä ihan lohikäärmeeltä ja ajattelin että mikä ettei, laitan sen kakun koristeeksi. Lapsen ilmeestä sitten kyllä näkee, mitä hän on asiasta mieltä.


Toivekoristeet, miekka ja kilpi olivatkin jo helpompi toteuttaa. Väritoivomuskin kakkuun oli eli musta, punainen ja vihreä. Sain pelastettua lohikäärmeen värityksen lilasta vihreäksi, kun sivelin violetin lohikäärmeen päälle vihreää helmiäisväriä. Kilpi on musta-punainen ja miekka musta, punaisen tähden kera.


Ritarilinnan toteutus onkin sitten oma tarinansa. Olin tilannut leivontaliikkeestä tiilikuvioisen sabluunan ja se toimikin ihan moitteettomasti, mutta koska ilma oli tosi lämmin ja kostea, sokerimassan käsittely olikin todella hankalaa. Sokerimassa on ihan mukavaa käsiteltävää, mutta jos kaulitset sen liian ohueksi se repeää helposti ja jos taas jätät sen vähänkin liian paksuksi, se painaa liikaa ja saattaa lähteä valumaan, niinkuin tässäkin kakussa meinasi käydä. Johtuen tietysti siitä, että tein eri osissa kakun sivut, "katon" ja tuon eritasoisen reunan. No, jos joskus teen vielä samanlaisen, saatan onnistua paremmin, koska nyt on kaikki sudenkuopat tiedossa. Eli missä voi mennä vikaan. Niin ja siitä punaisesta väristä vielä, tein kaksi ovea linnaan ja molemmat punaiseksi.
Mutta paras kiitos oli pojan ilme, kun hän tuli isänsä kanssa hakemaan kakun. Hän oli samalla kertaa yllättynyt ja ihastunut. Eikä ollut epäilystäkään pojan mielestä, etteikö kakun päällä olisi lohikäärme. Olin tyytyväinen, koska pieni päivänsankarikin oli tyytyväinen.
Lasten kakkuja on niin mukava tehdä. Lapset ovat aina rehellisiä, he joko tykkäävät tai eivät ja myös sanovat sen. Aikuiset kehuvat aina vaikka ei olisi aina niin syytäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti