Singapore, Singapore Zoo 16.5.-23.5.2018 Osa 3

Palataanpa taas Singaporeen ja sen uskomattomaan eläintarhaan. Singapore Zoo on perustettu jo vuonna 1973. Puisto on rakennettu sademetsään, tekojärven rannalle ja sen pinta-ala on 26 hehtaaria. Siellä on 300 lajia nisäkkäitä, lintuja ja matelijoita. Kaikkiaan 2800 eläinyksilöä. Erikoisuutena valkoinen tiikeri eli Rewan tiikeri, joita on maailmassa vain 200 yksilöä.
Eläintarhan alue on todella suuri, mikä on tietysti eläinten kannalta ihanteellista. Kerrankin eläintarha, missä on ajateltu eläinten parasta ja mahdollistetaan niille niin suuri elintila kuin  vain on mahdollista.
Kierroksen alussa oli opaskartta, mistä voi katsoa mahdolliset reitit mitä haluaa kiertää. Alueella kulki myös avomallinen "bussi" johon mahtui useampikin ihminen. Sillä pääsi sellaisen matkan kun halusi ja sai jäädä pois silloin, kun näki jotakin mielenkiintoista mihin halusi tutustua paremmin.

Kierroksen alkupuolella oli upeita pelikaaneja. Pelikaani on todella iso lintu, pituutta sillä on n. 160 cm ja siipien väli on jopa 280 cm. Kun olimme olleet tyttären kanssa katsomassa näitä upeita lintuja ja jatkoimme matkaa kapeaa kävelytietä pitkin, puskasta käveli tien poikki reilun metrin mittainen varaani ja hetken päästä toinen. Pelästyimme melkoisesti. Silloin vasta tajusimme, että eläintarhassa on myös paljon vapaana kulkevia eläimiä ja niitä pitää tietysti myös varoa,  ettei ainakaan päälle astu.

Kaikenlaisille apinoille ja simpansseille oli rakennettu todella hulppeat asuinsijat. Oli ajateltu,  että näillä kädellisillä on mahdollisuus leikkiä ja kiipeillä niin paljon kuin suinkin on  mahdollista. Oli liaaneita, keinuja, paljon puita ja kaikkea mahdollista mikä viihdytti niin nuoria kuin vanhempiakin asukkaita. 

Huvittava sattuma tällä eläintarha kierroksella oli, kun kävellessämme kerroin tyttärelleni näkemästäni dokumentista, jossa kerrottiin nenäapinoista. Kerroin miltä ne näyttävät ja juuri silloin eteemme tuli tämä yllä oleva opastaulu, jossa kerrottin nenäapinoiden ruokinta ajoista. En ollut uskoa silmiäni, että näen nenäapinoita nyt oikeasti.
Nenäapinat ovat erittäin uhanlainen laji, jotka elävät Borneon saarella Indonesiassa.  Vanhemmalla uroksella on iso nenä, joka on jopa 10 cm pitkä ja se suorastaa lerputtaa alaspäin. Nuorilla on pieni nenä. Jostain ihmeen syystä en ottanut yhtään kuvaa näistä erikoisista apinoista ja ruoskinkin siitä syystä itseäni. Taisin vaan tuijottaa näitä erikoisia nenäapinoita niin ihmeissäni, että unohdin täysin kuvaamiseen. 

 Yksi uskomaton kädellisten laji on orankit eli ihmisapinasuku. Malajin kielellä orangutan eli metsän ihminen. Orankien alue oli valtavan suuri ja sinne oli myös rakennettu erilaisia aktiviteetteja, jotka viihdyttävät asukkaitaan. Aluetta pääsi kiertämään melkein ympäri ja orankit, varsinkin vilkkaat nuorukaiset, hyppivät yläpuolellamme ja roikkuivat liaaneilla milloin käsillään ja milloin jaloillaan. Humoristinen opastaulu kertoi, että vierailijat varoisivat mahdollista keltaista nestettä, jota saattaa valua niskaan liaaneissa roikkuvien nuorukaisten toimesta. Onneksi säästyimme tältä sateelta tyttäreni kanssa.

Näitä pieniä tarkkailijoita oli eräällä alueella. Uskoisin, että nämä ovat mangusteja tai sitten todella paljon niitä muistuttavia pieniä ja uteliaita otuksia.

 Tämänkään lajin nimeä en tiedä. Näillä oli todella pitkä häntä ja ne söivät koko ajan jotakin. Alue jossa nämä kädelliset asustivat oli myös hyvin eläinystävällinen.  Elintilaa oli runsaasti myös näillä pikku kavereilla.

Päivä jolloin kiertelimme Singapore Zoossa, oli todella kuuma, niinkuin ilmasto Singaporessa yleensä onkin. Leijonat nauttivat raukeina olostaan varjossa. Nämä mahtavat viidakon kuninkaat ja kuningattaret tietävät, että ei tarvitse hötkyillä vaan ottavat elämän rauhallisesti. Eläintarhassa kun ei tarvitse ruokaansakaan metsästää, vaan se tuodaan eteen niinkuin kuuluukin. Upeita eläimiä todellakin.  Todellisia viidakon valtiaita.

Sitten yksi erikoisuus maailmassa eli valkoinen tiikeri eli Rewan tiikeri. Valkoisella tiikerillä on valkoinen turkki raidoilla ja siniset silmät. Koko maailmassa on tällä hetkellä Rewan tiikereitä vain 200 yksilöä. Laji on siis erittäin harvinainen.
Oli mahtavaa seurata tämän pariskunnan kissamaisen kevyttä liikehdintää. Ei ikinä uskoisi, että noin valtavan kokoiset eläimet voivat liikkua niin kevyesti. 

Tätä pariskuntaa jäimme seuraamaankin pitkän tovin. Yhtäkkiä tämä uros meni uimaan vallihautaan, joka oli katselijoiden ja tiikereiden välissä. Olihan katselijoiden suojana myös aitakin, mutta jos tämä pariskunta olisi halunnut tulla tutustumaan katsojiinsa, niin se olisi käynyt melko helposti. Pieni jännitys momentti katselijoille, etten sanoisi.
Pariskunnan keskustelu eli karjunta nostatti varmaan monen katsojan karvat pystyyn. 
Mutta upeimpia eläimiä mitä olen eläissäni nähnyt. 

Näköjään joku turistikin on kuvaan ängennyt itsensä :). No, pitihän sitä taas ottaa perinteinen turistikuvakin. Tässä paikassa on taidettu ottaa kuva jos toinenkin.

Seepra on aina ollut minun mielestäni hyvin kiehtova eläin. Vaikka seepra muistuttaakin hyvin paljon hevosta, niin tuo väritys on jotain aivan uskomatonta ja niin kaunista.
Satuimme paikalle juuri kun niillä oli ruoka-aika. Kauniisti kerääntyivät ruoan ääreen ja nauttivat päivällistään.

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisempänä on shakaalit. Shakaalista on varmaan jokaisella tietynlainen kuva ja ajatus. Shakaali on koiraeläinlaji ja myös erittäin vaarallinen. Se pystyy saalistamaan jopa antiloopin. Yleensähän shakaalit liikkuvat laumoissa ja syövät joko kuolleita eläimiä tai saalistavat isommalla porukalla.
Kun katselimme tyttäreni kanssa tätä laumaa, meni kyllä kylmän väreet läpi kehon. Niissä on todellakin jotain karmivan pelottavaa. Niiden ääntelykin oli niin erikoista, että vähin äänin siirryimme toisaalle.

Loppu yhteenvetona voin sanoa, että Singapore Zoo on upein eläintarha missä milloinkaan olen käynyt. Arvostan suuresti sitä, että kaikilla eläimillä on valtavasti tilaa ja virikkeitä. Useimmissa eläintarhoissa näin ei todellakaan ole. Silloin kun tyttäreni kanssa siellä vierailimme, paikalla oli paljon singaporelaisia koululaisryhmiä. Mutta koska alue on niin suuri, tilaa on riittävästi kaikille, eikä ruuhkia juuri syntynyt. 
Jos joskus matkustatte Singaporeen, niin menkää ihmeessä tutustumaan tähän huikeaan  paikkaan. Tulette taatusti ihastumaan siihen. 

Singapore, Gardens by the Bay 16.5.-23.5.2018 Osa 2

Palataan taas Singaporeen ja upeaan paikkaan nimeltä Gardens by the Bay.
Päätimme tyttäreni kanssa yhtenä lomapäivänämme, vierailla tässä mielettömän kauniissa paikassa.
Gardens by the Bay sijaitsee Marina Bay´ssä. Tämä uskomattoman kaunis puutarha on rakennettu vuonna 2012. Vierailijoita riittää paikassa jatkuvasti. Puutarhasta löytyy niin puita, pensaita kuin kukkiakin miljoonia.

 En ollut uskoa silmiäni, kun saavuimme Cloud-forest kasvihuoneeseen. Sana kasvihuone kuulostaa jotenkin hassulta, yhdistettynä tähän valtavan suureen, korkeaan ja viileään paikkaan. Korkeuden voi todeta valtavan korkeista palmuista ja muista puulajeista. Kaikki oli aivan käsittämättömän kaunista ja siistiä. Tuttuja kasveja ja kukkia oli paljon ja tietysti myös sellaisia mitä en ollut eläissäni nähnyt.

Tässä "kukkapaitatäti" poseeraa, onneks ei "kukkahattutäti," paikassa, mikä oli suosittu kuvauspaikka muillakin ettei vaan meillä. Pitäähän sitä ottaa aina yksi tyypillinen turistikuvakin.

Erilaisia orkidea lajikkeita oli niin paljon, että määrästä ei ole mitään tietoa. Niitä siis oli lukemattomia määriä ja kaikissa mahdollisissa väreissä. Miten kaunis voikaan kukka olla.

Patsaita oli myös vaikka kuinka paljon erilaisia. Tuli välillä ihan viidakkofiilis kun katseli näitä erikoisen näköisiä olioita, kaiken vihreyden keskellä. Tämä yllä oleva oli puusta tehty ja todellakin  taitavasti. Melkoinen taiteilija on tekijä ollut, työ on niin pikkutarkkaa ja siistiä.

Yksi kauneimpia nähtävyyksiä oli nämä vesiputoukset. Nämä putouksethan tuovat sen kaiken kosteuden ja tropiikin ja sademetsän ilmaston tähän kasvihuoneeseen ja siksi tietysti myös kasvit täällä viihtyy niin hyvin.
Tuon putouksen sisällä oli monta kerrosta ja jokaiseen pääsi hissillä tai rappusia pitkin. Oli metka tunne olla tuolla "putouksen sisällä" kun vettä virtaa alas hurjaa vauhtia ja se veden kohina oli melkoinen. Tässä taas uusi kokemus meikäläisen elämässä.

Sitten ollaan paikassa, mikä laittoi polveni tutisemaan. Kasvihuoneeseen oli rakennettu pitkä silta, joka oli todella korkealla. Olen aina kuvitellut, että kärsin ahtaan paikan kammosta, mutta eivät nuo korkeat paikatkaan ihan miellyttävimpiin paikkoihin kuulu. Maisemathan ovat aivan mielettömän upeat ja niistä aina nautin, mutta se tunne, että minulta putoaa jotakin, on sellainen, että päästä varpaisiin asti lähtee väristykset. Olen miettinyt, että mistä moinen tunne johtuu ja olen tullut siihen tulokseen, että kun muutamia vuosia sitten putosin meidän ulkorappusilta maahan mahalleni, niin sen jälkeen on tullut tällainen outo fiilis. No, uskon että meillä jokaisella on jotain fobioita, enkä ole taatusti ainoa.

Tyttäreni jäi kuvaamaan maisemia ja minä puristin kaidetta ja hitaasti kävelin näköalasiltaa pitkin eteenpäin. Kiinalaiset turistit varmaan ajatteli, että täytyyköhän tuo täti taluttaa pois, kun näyttää liikkuminen niin vaivalloiselta. Taas yksi kokemus lisää. Maisemat olivat kyllä parhaat mahdolliset, vaikka en niitä jännitykseltäni niin paljon uskaltanut katsellakkaan.

Tässä olemme tyttären kanssa vesiputouksen "sisällä". Tuossahan olisi voinut ottaa vaikka pikasuihkun. Olisi ainakin virkistänyt siinä kuumuudessa.

Tässä kuvassa näkee kuinka korkealla oltiin. Aivan järkyttävän korkealla, jos minulta kysytään.

Kauniita kukkia ja upeita asetelmia oli joka puolella ja paljon. Tänne kannattaa kaikkien puutarha ihmisten mennä tutustumaan ja kiertelemään. Suosittelen lämpimästi.

Tätä siltaa pitkin pääsee alueelta pois ja sillan toisessa päässä näkyy Hotelli Marina Bay Sands. Tämä on myös yksi nähtävyys ja erikoisuus Singaporessa.

Jos olen asian oikein ymmärtänyt, korjatkaa jos olen väärässä, niin tuo kuvassa näkyvä järvi on tekojärvi. Kauniisti istuu maisemaan kaikkine syuihkulähteineen ja saarineen.

Nämä superpuut ovat uskomattomia. Korkeutta puilla on 25-50 metriä. Iltaisin puita valaistaan eri väreillä ja se on kyllä melkoinen valoshow. Koska hotellimme Ritz Carlton sijaitsee lähellä Marina Bay´tä oli iltaisin mahtava katsella hotellihuoneesta tätä upeaa esitystä. Jokainenhan ymmärtää, että nämä on tehty, eihän tällaisia nyt sentään missään oikeasti kasva, mutta ovat yksi Singaporen nähtävyyksistä nämäkin.

Loppuyhteenvetona voin sanoa, että oli kyllä mahtava kokemus kulkea ja katsella mielettömän upeita kukkia, puita, vesiputouksia ja kaikkea kaunista mitä täällä puutarhassa oli. Kyllä kannatti mennä ja kokea tämäkin. Se kontrasti mikä ulkoilman ja Cloud-forest kasvihuoneen välillä oli, on melkoinen. Ulkona paahtava helle ja kuumuus ja kasvihuoneessa melkein viileää. Suosittelen kaikille tätä paikkaa, jos vierailette Singaporessa.
Kolmannessa osassa kerron Singapore Zoosta, yhdestä maailman parhaaksi arvostellusta eläintarhasta.
Pysykää matkassa mukana ja odotelkaa. 

Singapore 16.5.- 23.5.2018 Osa 1

Olin tyttären ja vävyn kanssa kanssa viikon matkalla Singaporessa ja se oli minulle ensimmäinen kerta, tässä huikeassa paikassa. Singapore on kaupunkivaltio, asukkaita n. 5, 5 miljoonaa. Singapore on yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista ja sen pääsaarella asuu yli 5 milj. asukasta, joista noin viides osa on naapurimaista tulleita siirtotyöläisiä.
Ilmasto on trooppinen, koska maa sijaitsee päiväntasaajalla. Singaporessa on tiukat lait ja säännöt kuinka maassa elellään. Eipä ihme, että kaupunki on niin siisti ja jotenkin rauhallinen. Taksikuskikin kertoi, että kaupungissa ei tarvitse pelätä taskuvarkaita ja naisetkin voivat pimeällä kulkea huoletta, ei ole pelkoa päällekarkaajista. Tietysti liikennettä on paljon, koska ihmisiäkin on valtavasti, mutta siellä liikutaan joko takseilla, metrolla, bussilla tai junalla. Yksityisautoilu on siellä vähäistä. Ilma on puhdasta ja kaupunki vehreä ja kukkaistutuksia on katujen varsilla todella paljon. Kaupungin vehreys yllätti ainakin minut, koska yleensä miljoonakaupungit ovat harmaina pakokaasuista. Muistan elävästi parin vuoden takaisen matkamme Vietnamin Ho Chi Min cityyn, jossa paikalliset kulkivat miljoonilla mopoilla ja moottoripyörillä naamarit kasvoilla. Sininen taivaskin alkoi näkyä vasta kun lähestyimme rantakohdettamme Phan Thietin kaupungin Mui Ne`n kylää.
Koska Singaporessa ollaan trooppisessa ilmastossa, vesi valuu kasvoilla aina kun ulkona liikkuu. Onneksi voi välillä käydä ostoskeskuksissa viilentymässä, niissä ilmastoinnit käyvät täydellä teholla. Viuhka oli kyllä oiva apulainen ulkona liikkuessa.

Singaporen rahayksikkö on singaporen dollari, mutta toki luotto-ja pankkikortit käyvät ainakin isoissa kauppakeskuksissa. Tietysti on hyvä varata myös käteistä rahaa mukaan. Minulla on tapana tehdä niin mutta kukin tyylillään.
Kaupungissa on paljon upeita rakennuksia ja niitä tuli katseltua tarkkaan, kun tyttären kanssa kaupunkia kierrettiin.

Tässä on yksi suosituista nähtävyyksistä Singaporessa eli Merlion patsas. Heti aikaisin aamulla paikalla näkyi valtava määrä turisteja kuvaamassa patsasta. Hotellimme Ritz Carlton sijaitsi lahden toisella puolella, joten näkymä huoneestani patsaalle oli esteetön. Huoneemme sijaitsivat 28. kerroksessa, joten huikeat näkymät olivat kaikenkaikkiaan.

Tässä näkymä hotellihuoneeni kylpyhuoneesta. Voin melkein sanoa, että eipä hassumpi. Oli mukava köllötellä ammeessa illalla ja katsella pilvenpiirtäjien valomerta.
Hotelli oli tietysti aivan huikea. Palvelu oli nopeaa, ystävällistä ja hillittyä. Joskus ihmettelen kuinka henkilökunta näissä huippuhotelleissa liikkuu. Rauhallisesti, mutta silti koko ajan tapahtuu jotakin. Asiakas huomioidaan sataprosenttisesti koko ajan.

Illalla saikin sitten nauttia erilaisesta näkymästä, tässä huikeassa miljoonakaupungissa, kun hämärässä ja pimeässä illassa alkaa loistaa miljoonat valot pilvenpiirtäjissä. Näky on jotain mielettömän upeeta. Sellaisesta me emme täällä suomenmaassa voi nauttia.
Eräänä iltana nautimme illallista juuri tuossa kuvan oikeassa reunassa sijaitsevassa ravintolassa. Hyvän ruoan lisäksi saimme nauttia upeista maisemista.

Matkoillahan ruoka on myös tärkeässä osassa. Itse tykkään syödä paikallista ruokaa, missä sitten matkustankin. China Town on varsinainen katukeittiöiden valtakunta. Täällä paikalliset asukkaat käyvät perhekunnittain syömässä joka päivä. Siellä missä paikalliset käyvät syömässä, sinne kannattaa myös turistinkin mennä. Saa taatusti hyvää ja puhdasta ruokaa.
Kaiken hyvän lisäksi, myös hinnat ovat todella edulliset.

Koska pitää olla maassa maan tavalla, söin taas koko reissun ajan puikoilla, niinkuin maan tapoihin kuuluu. Ruoka tosiaan on Singaporessa todella hyvää ja varsinkin kaikenlainen kiinalainen ruoka. Tässäkin paikassa oli ruokakojuja vieri vieressä lukematon määrä. Herra, jonka kojulta tilasimme ruokamme, valmisti sen alusta loppuun siinä paikan päällä. Mitään ei ollut valmiina, eli kaikki on tuoreista raaka-aineista mitä valmistavat ja niin herkullista.

China Town oli muutenkin näkemisen arvoinen, kuin vain ruoan takia. Se on aivan kuin toinen maailma, suurkaupungin sisällä. Vaikka en ole koskaan käynyt Kiinassa, niin tällaiselta siellä kaupungeissa varmaan näyttää. Kiinalaisia täälläkin tietysti asuu ja työskentelee. Tämä on heidän oma kaupunkinsa ja täällä näkee heidän kulttuuriaan. Todella mielenkiintoinen paikka.

Toinen nähtävyys kaupungin sisällä on Litlle India. Se on intialaisten oma kaupunginosa. Sieltä löytyy tietysti myös paljon ravintoloita, joissa tarjotaan intialaista ruokaa. Kävimmekin syömässä yhdessä paikassa ja ruoka oli todella herkullista.

 Tyttären kanssa vierailimme myös intialaisessa temppelissä. Paikka oli uskomattoman koristeellinen. Hindukulttuuriinhan kuuluu koristeellisuus ja temppelissä oli myös paljon kukkia, joista oli tehty erilaisia asetelmia ja seppeleitä. Intialaiset kävivät temppelissä rukoilemassa, eikä heitä haitannut vaikka turisteja pyöri ympärillä. En ole aiemmin hindutemppelissä vieraillutkaan. Paikka oli kyllä melko pysäyttävä. Temppelin ulkopuolella oli vanhus, jolta sai vuokrata huiveja, joilla sai peittää itseään, jos oli pukeutunut liian paljastaviin vaatteisiin.

Tällainen näkymä oli hotellihuoneeni ikkunasta iltaisin. Tätä näkymää olisi katsellut vaikka kuinka pitkään. Pilvenpiirtäjien valomeri on kyllä vaikuttava. Paljon parempaa näkymää en nyt ihan äkkiä keksi. Muutaman yön vietimme siis Ritz Carltonissa ja sitten siirryimme Sentosan saarelle.

Sentosan saarelle saavuttuamme majoituimme Hotelli Capellan villaan. Hotellihan pääsi koko maailman uutisiin, kun kaksi maailman mahtimiestä Trump ja Un tapasivat siellä.
No, onneksi eivät silloin olleet siellä kun me olimme. Tosin sinne tuskin huolittiin muita hotellivieraita samaan aikaan näiden herrojen kanssa.
Hotellihan on aivan uskomaton paikka. Tämä kuva on hotellin uima-altaalta. Puutarha oli valtavan suuri. Villoja oli useampi ja niihin kuljetettiin kuuden hengen "golfkärryillä". Toki kävellenkin liikuttiin.

Villaamme kuului tietysti oma uima-allas. Siinä tuli polskuteltia mielin määrin. Ilmathan Singaporessa suosivat aina. Lämpötila matkamme aikana oli reilu 30° joka päivä. Pieni saderyöppy saatiin varmaan joka päivä, mutta se vaan virkistää ja pitää luonnon vehreänä. Sellaista määrää kasteluvettä ei kyllä mistään löytyisikään, mitä valtavat kukkaistutukset kaipaisivat.

Singaporeen yhdistetään aina myös drinkki nimeltä Singapore Sling. Drinkin on kehittänyt Raffles hotellin Long Barissa työskennellyt baarimestari Ngiam Tong Boon jo vuonna 1915.
Vävyni tilasi minulle kyseisen drinkin ja täytyy kyllä sanoa, että oli melkoisen tuhtia juomaa. Singapore Sling ei kuulunut Capellan baarin valikoimiin, mutta baarimestari teki sen minulle kuitenkin.

 Tyttären kanssa tuli kierreltyä kahden kesken jonkun verran, koska vävy teki töitäkin välillä, eikä vaan lomaillut niinkuin me. Joten shoppailua tuli harrastettua tyttären kanssa ja kiertelyä katselemassa kaupunkia. Kävimme myös uskomattoman upeassa Garden By the Bay puutarhassa. Siitä paikasta kirjoitan oman tarinan. Aivan huikea paikka, jossa sai ihailla lukemattoman määrän upeaa kukkaloistoa.

Toinen paikka mikä vaatii ihan oman kirjoituksensa on Singapore Zoo. Kerrankin eläintarha, jossa ajatellaan, että eläimillä on hyvä olla ja paljon tilaa. Eipä ihme, että paikka on arvosteltu yhdeksi parhaista eläintarhoista maailmassa. Mutta odotelkaahan näitä tarinoita ja sitä kuvien määrää mitä varsinkin Garden By the Bay:stä tuli otettua.
Mutta loppuyhteenvetona Singaporen osalta voin sanoa, että todella näkemisen arvoinen paikka. Siisteys, ystävälliset ihmiset, (tosin osa taksikuskeista ei puhunut sanaakaan ja toiset taas esittelivät kaupunkia kuin parhaatkin oppaat) upeat vanhat rakennukset, huikean korkeat pilvenpiirtäjät ja ilmasto. Kaikki on kohdallaan tuossa miljoonakaupungissa. Jos jotain miinusta halutaan miettiä, niin pitkä lentomatka ei ole kaikkien mieleen. Kaksitoista tuntia kestää lento, mutta koska kone lähti lähellä puolta yötä, kannattaa yrittää nukkua, koska viiden tunnin aikaero tekee alkuun vähän tepposia. Ainakin minulla oli vähän vaikeuksia saada siellä illalla unta.
Mutta ei muuta kun seuraavia postauksia odotellessa eli Garden By the Bay ja Singapore Zoo.