Singapore, Singapore Zoo 16.5.-23.5.2018 Osa 3

Palataanpa taas Singaporeen ja sen uskomattomaan eläintarhaan. Singapore Zoo on perustettu jo vuonna 1973. Puisto on rakennettu sademetsään, tekojärven rannalle ja sen pinta-ala on 26 hehtaaria. Siellä on 300 lajia nisäkkäitä, lintuja ja matelijoita. Kaikkiaan 2800 eläinyksilöä. Erikoisuutena valkoinen tiikeri eli Rewan tiikeri, joita on maailmassa vain 200 yksilöä.
Eläintarhan alue on todella suuri, mikä on tietysti eläinten kannalta ihanteellista. Kerrankin eläintarha, missä on ajateltu eläinten parasta ja mahdollistetaan niille niin suuri elintila kuin  vain on mahdollista.
Kierroksen alussa oli opaskartta, mistä voi katsoa mahdolliset reitit mitä haluaa kiertää. Alueella kulki myös avomallinen "bussi" johon mahtui useampikin ihminen. Sillä pääsi sellaisen matkan kun halusi ja sai jäädä pois silloin, kun näki jotakin mielenkiintoista mihin halusi tutustua paremmin.

Kierroksen alkupuolella oli upeita pelikaaneja. Pelikaani on todella iso lintu, pituutta sillä on n. 160 cm ja siipien väli on jopa 280 cm. Kun olimme olleet tyttären kanssa katsomassa näitä upeita lintuja ja jatkoimme matkaa kapeaa kävelytietä pitkin, puskasta käveli tien poikki reilun metrin mittainen varaani ja hetken päästä toinen. Pelästyimme melkoisesti. Silloin vasta tajusimme, että eläintarhassa on myös paljon vapaana kulkevia eläimiä ja niitä pitää tietysti myös varoa,  ettei ainakaan päälle astu.

Kaikenlaisille apinoille ja simpansseille oli rakennettu todella hulppeat asuinsijat. Oli ajateltu,  että näillä kädellisillä on mahdollisuus leikkiä ja kiipeillä niin paljon kuin suinkin on  mahdollista. Oli liaaneita, keinuja, paljon puita ja kaikkea mahdollista mikä viihdytti niin nuoria kuin vanhempiakin asukkaita. 

Huvittava sattuma tällä eläintarha kierroksella oli, kun kävellessämme kerroin tyttärelleni näkemästäni dokumentista, jossa kerrottiin nenäapinoista. Kerroin miltä ne näyttävät ja juuri silloin eteemme tuli tämä yllä oleva opastaulu, jossa kerrottin nenäapinoiden ruokinta ajoista. En ollut uskoa silmiäni, että näen nenäapinoita nyt oikeasti.
Nenäapinat ovat erittäin uhanlainen laji, jotka elävät Borneon saarella Indonesiassa.  Vanhemmalla uroksella on iso nenä, joka on jopa 10 cm pitkä ja se suorastaa lerputtaa alaspäin. Nuorilla on pieni nenä. Jostain ihmeen syystä en ottanut yhtään kuvaa näistä erikoisista apinoista ja ruoskinkin siitä syystä itseäni. Taisin vaan tuijottaa näitä erikoisia nenäapinoita niin ihmeissäni, että unohdin täysin kuvaamiseen. 

 Yksi uskomaton kädellisten laji on orankit eli ihmisapinasuku. Malajin kielellä orangutan eli metsän ihminen. Orankien alue oli valtavan suuri ja sinne oli myös rakennettu erilaisia aktiviteetteja, jotka viihdyttävät asukkaitaan. Aluetta pääsi kiertämään melkein ympäri ja orankit, varsinkin vilkkaat nuorukaiset, hyppivät yläpuolellamme ja roikkuivat liaaneilla milloin käsillään ja milloin jaloillaan. Humoristinen opastaulu kertoi, että vierailijat varoisivat mahdollista keltaista nestettä, jota saattaa valua niskaan liaaneissa roikkuvien nuorukaisten toimesta. Onneksi säästyimme tältä sateelta tyttäreni kanssa.

Näitä pieniä tarkkailijoita oli eräällä alueella. Uskoisin, että nämä ovat mangusteja tai sitten todella paljon niitä muistuttavia pieniä ja uteliaita otuksia.

 Tämänkään lajin nimeä en tiedä. Näillä oli todella pitkä häntä ja ne söivät koko ajan jotakin. Alue jossa nämä kädelliset asustivat oli myös hyvin eläinystävällinen.  Elintilaa oli runsaasti myös näillä pikku kavereilla.

Päivä jolloin kiertelimme Singapore Zoossa, oli todella kuuma, niinkuin ilmasto Singaporessa yleensä onkin. Leijonat nauttivat raukeina olostaan varjossa. Nämä mahtavat viidakon kuninkaat ja kuningattaret tietävät, että ei tarvitse hötkyillä vaan ottavat elämän rauhallisesti. Eläintarhassa kun ei tarvitse ruokaansakaan metsästää, vaan se tuodaan eteen niinkuin kuuluukin. Upeita eläimiä todellakin.  Todellisia viidakon valtiaita.

Sitten yksi erikoisuus maailmassa eli valkoinen tiikeri eli Rewan tiikeri. Valkoisella tiikerillä on valkoinen turkki raidoilla ja siniset silmät. Koko maailmassa on tällä hetkellä Rewan tiikereitä vain 200 yksilöä. Laji on siis erittäin harvinainen.
Oli mahtavaa seurata tämän pariskunnan kissamaisen kevyttä liikehdintää. Ei ikinä uskoisi, että noin valtavan kokoiset eläimet voivat liikkua niin kevyesti. 

Tätä pariskuntaa jäimme seuraamaankin pitkän tovin. Yhtäkkiä tämä uros meni uimaan vallihautaan, joka oli katselijoiden ja tiikereiden välissä. Olihan katselijoiden suojana myös aitakin, mutta jos tämä pariskunta olisi halunnut tulla tutustumaan katsojiinsa, niin se olisi käynyt melko helposti. Pieni jännitys momentti katselijoille, etten sanoisi.
Pariskunnan keskustelu eli karjunta nostatti varmaan monen katsojan karvat pystyyn. 
Mutta upeimpia eläimiä mitä olen eläissäni nähnyt. 

Näköjään joku turistikin on kuvaan ängennyt itsensä :). No, pitihän sitä taas ottaa perinteinen turistikuvakin. Tässä paikassa on taidettu ottaa kuva jos toinenkin.

Seepra on aina ollut minun mielestäni hyvin kiehtova eläin. Vaikka seepra muistuttaakin hyvin paljon hevosta, niin tuo väritys on jotain aivan uskomatonta ja niin kaunista.
Satuimme paikalle juuri kun niillä oli ruoka-aika. Kauniisti kerääntyivät ruoan ääreen ja nauttivat päivällistään.

Viimeisimpänä mutta ei todellakaan vähäisempänä on shakaalit. Shakaalista on varmaan jokaisella tietynlainen kuva ja ajatus. Shakaali on koiraeläinlaji ja myös erittäin vaarallinen. Se pystyy saalistamaan jopa antiloopin. Yleensähän shakaalit liikkuvat laumoissa ja syövät joko kuolleita eläimiä tai saalistavat isommalla porukalla.
Kun katselimme tyttäreni kanssa tätä laumaa, meni kyllä kylmän väreet läpi kehon. Niissä on todellakin jotain karmivan pelottavaa. Niiden ääntelykin oli niin erikoista, että vähin äänin siirryimme toisaalle.

Loppu yhteenvetona voin sanoa, että Singapore Zoo on upein eläintarha missä milloinkaan olen käynyt. Arvostan suuresti sitä, että kaikilla eläimillä on valtavasti tilaa ja virikkeitä. Useimmissa eläintarhoissa näin ei todellakaan ole. Silloin kun tyttäreni kanssa siellä vierailimme, paikalla oli paljon singaporelaisia koululaisryhmiä. Mutta koska alue on niin suuri, tilaa on riittävästi kaikille, eikä ruuhkia juuri syntynyt. 
Jos joskus matkustatte Singaporeen, niin menkää ihmeessä tutustumaan tähän huikeaan  paikkaan. Tulette taatusti ihastumaan siihen. 

Singapore, Gardens by the Bay 16.5.-23.5.2018 Osa 2

Palataan taas Singaporeen ja upeaan paikkaan nimeltä Gardens by the Bay.
Päätimme tyttäreni kanssa yhtenä lomapäivänämme, vierailla tässä mielettömän kauniissa paikassa.
Gardens by the Bay sijaitsee Marina Bay´ssä. Tämä uskomattoman kaunis puutarha on rakennettu vuonna 2012. Vierailijoita riittää paikassa jatkuvasti. Puutarhasta löytyy niin puita, pensaita kuin kukkiakin miljoonia.

 En ollut uskoa silmiäni, kun saavuimme Cloud-forest kasvihuoneeseen. Sana kasvihuone kuulostaa jotenkin hassulta, yhdistettynä tähän valtavan suureen, korkeaan ja viileään paikkaan. Korkeuden voi todeta valtavan korkeista palmuista ja muista puulajeista. Kaikki oli aivan käsittämättömän kaunista ja siistiä. Tuttuja kasveja ja kukkia oli paljon ja tietysti myös sellaisia mitä en ollut eläissäni nähnyt.

Tässä "kukkapaitatäti" poseeraa, onneks ei "kukkahattutäti," paikassa, mikä oli suosittu kuvauspaikka muillakin ettei vaan meillä. Pitäähän sitä ottaa aina yksi tyypillinen turistikuvakin.

Erilaisia orkidea lajikkeita oli niin paljon, että määrästä ei ole mitään tietoa. Niitä siis oli lukemattomia määriä ja kaikissa mahdollisissa väreissä. Miten kaunis voikaan kukka olla.

Patsaita oli myös vaikka kuinka paljon erilaisia. Tuli välillä ihan viidakkofiilis kun katseli näitä erikoisen näköisiä olioita, kaiken vihreyden keskellä. Tämä yllä oleva oli puusta tehty ja todellakin  taitavasti. Melkoinen taiteilija on tekijä ollut, työ on niin pikkutarkkaa ja siistiä.

Yksi kauneimpia nähtävyyksiä oli nämä vesiputoukset. Nämä putouksethan tuovat sen kaiken kosteuden ja tropiikin ja sademetsän ilmaston tähän kasvihuoneeseen ja siksi tietysti myös kasvit täällä viihtyy niin hyvin.
Tuon putouksen sisällä oli monta kerrosta ja jokaiseen pääsi hissillä tai rappusia pitkin. Oli metka tunne olla tuolla "putouksen sisällä" kun vettä virtaa alas hurjaa vauhtia ja se veden kohina oli melkoinen. Tässä taas uusi kokemus meikäläisen elämässä.

Sitten ollaan paikassa, mikä laittoi polveni tutisemaan. Kasvihuoneeseen oli rakennettu pitkä silta, joka oli todella korkealla. Olen aina kuvitellut, että kärsin ahtaan paikan kammosta, mutta eivät nuo korkeat paikatkaan ihan miellyttävimpiin paikkoihin kuulu. Maisemathan ovat aivan mielettömän upeat ja niistä aina nautin, mutta se tunne, että minulta putoaa jotakin, on sellainen, että päästä varpaisiin asti lähtee väristykset. Olen miettinyt, että mistä moinen tunne johtuu ja olen tullut siihen tulokseen, että kun muutamia vuosia sitten putosin meidän ulkorappusilta maahan mahalleni, niin sen jälkeen on tullut tällainen outo fiilis. No, uskon että meillä jokaisella on jotain fobioita, enkä ole taatusti ainoa.

Tyttäreni jäi kuvaamaan maisemia ja minä puristin kaidetta ja hitaasti kävelin näköalasiltaa pitkin eteenpäin. Kiinalaiset turistit varmaan ajatteli, että täytyyköhän tuo täti taluttaa pois, kun näyttää liikkuminen niin vaivalloiselta. Taas yksi kokemus lisää. Maisemat olivat kyllä parhaat mahdolliset, vaikka en niitä jännitykseltäni niin paljon uskaltanut katsellakkaan.

Tässä olemme tyttären kanssa vesiputouksen "sisällä". Tuossahan olisi voinut ottaa vaikka pikasuihkun. Olisi ainakin virkistänyt siinä kuumuudessa.

Tässä kuvassa näkee kuinka korkealla oltiin. Aivan järkyttävän korkealla, jos minulta kysytään.

Kauniita kukkia ja upeita asetelmia oli joka puolella ja paljon. Tänne kannattaa kaikkien puutarha ihmisten mennä tutustumaan ja kiertelemään. Suosittelen lämpimästi.

Tätä siltaa pitkin pääsee alueelta pois ja sillan toisessa päässä näkyy Hotelli Marina Bay Sands. Tämä on myös yksi nähtävyys ja erikoisuus Singaporessa.

Jos olen asian oikein ymmärtänyt, korjatkaa jos olen väärässä, niin tuo kuvassa näkyvä järvi on tekojärvi. Kauniisti istuu maisemaan kaikkine syuihkulähteineen ja saarineen.

Nämä superpuut ovat uskomattomia. Korkeutta puilla on 25-50 metriä. Iltaisin puita valaistaan eri väreillä ja se on kyllä melkoinen valoshow. Koska hotellimme Ritz Carlton sijaitsee lähellä Marina Bay´tä oli iltaisin mahtava katsella hotellihuoneesta tätä upeaa esitystä. Jokainenhan ymmärtää, että nämä on tehty, eihän tällaisia nyt sentään missään oikeasti kasva, mutta ovat yksi Singaporen nähtävyyksistä nämäkin.

Loppuyhteenvetona voin sanoa, että oli kyllä mahtava kokemus kulkea ja katsella mielettömän upeita kukkia, puita, vesiputouksia ja kaikkea kaunista mitä täällä puutarhassa oli. Kyllä kannatti mennä ja kokea tämäkin. Se kontrasti mikä ulkoilman ja Cloud-forest kasvihuoneen välillä oli, on melkoinen. Ulkona paahtava helle ja kuumuus ja kasvihuoneessa melkein viileää. Suosittelen kaikille tätä paikkaa, jos vierailette Singaporessa.
Kolmannessa osassa kerron Singapore Zoosta, yhdestä maailman parhaaksi arvostellusta eläintarhasta.
Pysykää matkassa mukana ja odotelkaa.