lauantai 29. syyskuuta 2012
maanantai 24. syyskuuta 2012
Taas leivontaa
Tänään taas leivoin. Nyt oli vuorossa pikkupullien tekoa. Pakastimessa oli enää yksi pussi pullia, niin pitihän alkaa täydentämään vierasvaraa pullienkin osalta. Jääkaapissa oli puoli purkkia raparperihilloa ja viimeviikolla tekemääni omenasosetta. Niinpä päätin tehdä hillopullia. Kaapista löytyi myös paketti sokerimassaa, missä alkoi viimeinen käyttöpäivä olla lähellä. Niinpä otin senkin käyttöön. Levitin siis hilloa kaulitun taikinan päälle, alle laitoin kyllä hieman myös voita ja sitten raastoin sokerimassaa hillon päälle. Paperivuoat vaan olivat aika surkean pieniä. Varsinaisia pullavuokia ei ollut kuin muutama. Hillopullissa käytän aina paperivuokia, koska hillo valuu muuten pellille. Maku oli tosi hyvä ja molemmat hillot sopivat pullien täytteeksi erinomaisesti.
Sitten tein vielä muutamia voisilmäpullia. Ne ovat niitä helpoimpia tehtäviä. Kun pullat olivat nousseet, leikkasin keittiösaksilla pullan päälle aukon ja laitoin reikään voita ja hienoa sokeria. Sen jälkeen voitelin ja sitten uuniin. Nämä pullat maistuvat aina kaikille.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Omenapiirakkaa
Tein eilen ja tänään omenapiirakkaa. Eilen tehdyn piirakan pohjan, olen tehnyt Täyttä elämää blogin ohjeella, tosin ilman kaakaojauhetta. Tein tupla annoksen että sain ison pellillisen. Piirakasta tuli todella kuohkea. Maistui hyvältä vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.
Tänään tein omenapiirakan taas samalla ohjeella kuin eilen ja isolle pellille. Laitoin omenien päälle seoksen, jossa oli kaksi purkillista kermaviiliä, kaksi kananmunaa ja vaniljasokeria. Paistamisen aikana kermaviili humpsastikin yllättäin taikinan sisään.
Mutta ei hätää, piirakasta tuli todella hyvän makuinen ja ihanan kostea. Joskus menee nappiin, vaikka ei niin yrittäisikään. Jälkeenpäin kun tässä mietin, niin olen laittanut kermaviili/munaseoksen aina aiemmin murotaikinan tai piimäisen piirakkataikinan päälle. Tämä taikina oli liian kuohkean pehmeää, painavalle kermaviilille. Minun mielestäni piirakka on kyllä aivan täydellistä näin. Nyt on taas pakastimessa vierasvaraa.
perjantai 21. syyskuuta 2012
Omenasosetta
Tein ensimmäisen erän omenasosetta tänä syksynä. Omenoita on tullut taas paljon. Keräsin tähän satsiin vain valkeitakuulaita, olivatkin tosi mehukkaita ja kypsiä. Ainoa asia mistä en pidä, on omenoiden kuoriminen ja siemenkotien poisto. Minä kun olen vähän tällainen hätäinen ihminen, niin tämä homma on minulle liian aikaavievää. No, sain kuin sainkin, kattilallisen omenoita siihen kuntoon, että voin alkaa niitä keittää. Lisäsin vähän vettä kattilaan ja laitoin levyn miedolle lämmölle.
Kun omenat olivat alkaneet pehmetä, otin survimen ja painelin omenoita pienemmäksi. Lopuksi soseutin sauvasekoittimella pehmenneet omenat. Lisäsin hillosokeria ja keitin kymmenisen minuuttia.
Annoin soseen jäähtyä kattilassa jonkun aikaa ja sitten purkitin koko satsin pakasterasioihin. Pieni määrä jäi yli ja sen laitoin lasipurkkiin ja jääkaappiin. Omenasose maistuu mahtavalta lettujen ja pannarin kanssa ja siitä saa hyvän täytteen myös kääretorttuun. Omenoita on sen verran paljon vielä puissa, että pitää ainakin toinen samanlainen satsi tehdä sosetta. Omenamehuakin voisi tehdä, kun sisareni mehumaija on vieläkin minulla lainassa. Omenapiirakan teko on huomenna edessä. Niitä voisi tehdä vaikka useamman, että saisi vähän pakasteeseenkin vierasvaraa.
tiistai 18. syyskuuta 2012
Raparperimansikkakeittoa
Olemme taas parina aamuna syöneet kaurapuuroa mieheni kanssa. Minun vatsani tuntuu tykkäävän kaurapuurosta enemmän kuin kahvista. Tosin, tuleehan sitä mukillinen kahvia juotua puuron syönnin jälkeen, mutta vatsa saa ainakin vähän lempeämmän herätyksen. Huomasin että jääkaapissa ei ole tilkkaakaan maitoa, minä kun haluan sitä puurooni. Mieheni tykkää syödä puuronsa voisilmän ja hunajan kanssa, hän kun ei juo maitoa. Niinpä ajattelin että jotainhan minun on saatava aamulla puuron kanssa, niinpä tein raparperimansikka keittoa. Lisäsin joukkoon tietysti sokeria, mutta laitoin myös hiukan vaniljasokeria. Tuoksu on melkoisen ihana, kunpa saisin tuoksun mukaan tuohon kuvaan.
lauantai 15. syyskuuta 2012
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Omenapaistosta
Tein ensimmäistä kertaa tänä syksynä omanapaistosta. Omenat olivat valkeakuulaita. Kuorin ja poistin siemenkodat omenoista ja paloittelin ne. Laitoin omenat voilla voideltuun vuokaan ja lisäsin vuokaan vielä kanelia ja vaniljasokeria. Sekoitin kulhossa pehmennettyä voita, vehnäjauhoja, sokeria, vaniljasokeria ja vähän leivinjauhetta. Seoksen ripottelin omenoiden päälle. Sitten koko komeus uuniin paistumaan.
Nautimme omenapaistosta vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa. Oi mitä herkkua.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Lontoossa 31.8. - 4.9.2012
Saavuimme Lontooseen tyttäreni ja vävyni kanssa iltasella. Majoituimme Hotel Savoyhin neljäksi yöksi. Hotelli sijaitsee mahtavalla paikalla, kävelymatkan päässä esim. Covent Gardenista.
Aulanäkymä oli aivan huikea. Sisustus oli ylellistä ja kaunista. Monia pieniä ja isompiakin yksityiskohtia oli runsaasti. Kun istuskelin aulassa, oli ihana katsella kaikkea kaunista ympärillään.
Huoneeni oli aivan ihana. Rauhallinen ja kodikas sisustus miellytti silmää.
Sängyssä oli yhdelle ihmiselle tilaa runsaasti. Hyvät unet sai tuossa sängyssä ja aina niin ihanat hotellien lakanat ja tyynyt. Joka aamu peti käytiin petaamassa ja illalla laittamassa yökuntoon. Jopa tohvelit oli odottamassa sängyn vieressä.
Kylpyhuone oli tilava. Kaikki oli aseteltu paikalleen odottamaan hotellivierasta.
Monenlaista tarpeellista oli tuotu kylpyhuoneeseen. Joka päivä vaihdettiin kaikki pyyhkeet ja lakanat.
Tässä näkymää aamiaispaikkaamme. Kyllä maistui aamiainen hyvältä, noin ihanassa ympäristössä.
Joka puolella hotellia, oli tuoreita kukkia aseteltuna todella kauniisti. Tässä aivan ihania orkideoja. Asetelmista löytyi ruusuja, hortensioita, murattia ja valkoisia valtavan suuria kalloja.
Tämä tila on naistenhuoneen etuhuone. Sieltä löytyi pieniä pöytiä ja tuoleja, joihin voi istahtaa kaunistautumaan tai muuten levähtämään. Kauniisti ja ylellisesti sisustettu tämäkin huone.
Tässä käsienpesualtaita hienojen saippuoiden ja käsivoiteiden kera. Kaikki niin siistiä ja raikasta.
Käsipyyhkeetkin olivat kankaiset. Missään ei näkynyt paperipyyhkeitä. Käytetyt pyyhkeet heitettiin koreihin, joita löytyi huoneesta.
Hotelliltamme oli lyhyt kävelymatka Covent Gardeniin. Siellä on paljon pieniä putiikkeja, isoja toreja, ravintoloita ja tapahtumia joka puolella. Ihmisiä oli todella paljon.
Lontoon "riemukaari" on kaunis.
Näimme vielä vanhanmallisen kaksikerrosbussin. Liikenteessä näkyi yleensä uuden mallisia busseja. Muutenkin tuntuu yleiset kulkuneuvot olevan suosiossa. Bussit, taksit ja metrot kuljettaa miljoonia ihmisiä. Yksityisten autoja näimme melko vähän ja jos niitä näki, autot olivat Bentleytä, Ferraria, Aston Martinia, ynnä muita upeita autokaunottaria.
Harrodsin tavaratalossa piti tietysti käydä. Sehän on myös eräs Lontoon nähtävyys. Sieltä löytyy kaikkea mitä ihminen ikinä tarvitsee. Kaikki mahdolliset ylellisyydet löytyy tästä paikasta.
Tavaratalon alakerrasta löytyi Prinsessa Dianan ja Dodi Al Fayed´in muistomerkki. Pyramidin mallisen kuvun alla oli kihlasormus, jonka Prinsessa Diana sai sulhaseltaan Dodilta.
Kävimme tavaratalon yhdessä kahvilassa virkistäytymässä kahvilla ja cappucinolla. En ole koskaan ennen saanut missään, näin kauniisti koristeltua cappucinoa ja ihan vielä minulle tehtyä. Maistui muuten taivaalliselta.
Lähdimme eräänä aamuna hotelliltamme, kävelemään Thamesin rantaa pitkin. Mitkä upeat maisemat sieltä näkyivätkään. Siellä näkyy jo Big Ben. Varmaankin tunnetuin nähtävyys Lontoossa.
Tässä kävelytie, jota pitkin kuljimme kauniita maisemia katsellen. Katulamput joita oli pitkin rantakatua, ovat mielestäni kauniita ja upeasti koristeltuja.
London Eye on yksi kuuluisista nähtävyyksistä Lontoossa. Se rakennettiin 2000 luvun kunniaksi.
Tässä kaunis Big Ben. Yleensä sanotaan, että ei se nyt niin iso ole, mitä nimi antaa ymmärtää, mutta minusta Big Ben on aivan huikean ihana. Melkoinen taidonnäyte, kuka ikinä sen onkaan suunnitellut.
Westminster Abbey on aivan mielettömän iso kirkko. Siellähän on vihitty monet kuninkaalliset. Viimeksi Prinssi William ja Catherine Middleton viime vuonna.
Buckinghamin palatsin puiston sillalta, on näin huikea näkymä. Aivan kun jostain sadusta.
Buckinghamin palatsin edustalla on Kuningatar Victorian muistomerkki. Huikean korkea ja aivan mielettömän kaunis. Onneksi aurinko paistoi ja ilmat suosivat meitä muutenkin, koko matkamme ajan.
Palatsin porttien ulkopuolella oli melkoinen turistien virta. Olisimme tyttäreni kanssa halunneet mennä katsomaan, Kuningatar Elisabethin "60 vuotta vallassaolon" juhlanäyttelyä.Valitettavasti ensimmäinen mahdollinen näyttelykierros, oli ajallisesti meille liian myöhäinen, koska meillä oli illaksi muita suunnitelmia.
Meidän matkamme huipentui musikaaliin Phantom of the Opera, jonka esityspaikka on Her Majesty´s Theater. Esitys oli aivan käsittämättömän ihana. Se tunne mikä tuli, kun orkesteri alkoi soittaa musikaalin tunnuskappaletta, oli aivan käsittämätön. Kuvan otin salista ennen näytöksen alkua, koska luonnollisestikaan esityksen aikana ei saa kuvata. Kiitos rakkaalle tyttärelleni tästä ihanasta kokemuksesta. Kyllä kannatti odottaa tätä äitienpäivälahjaa.
Kerron vielä vähän hotellistamme. Niin upea ja ystävällinen henkilökunta oli Hotel Savoyssa. Kaikki toimi moitteettomasti. Portieerit ottivat iloisesti vastaan, aina kun tulimme kierrokseltamme takaisin hotellille. Kerroshoitajat toivottivat iloiset huomenet joka aamu. Consiercet järjestävät kaiken, mitä hotelliasukas ikinä keksii pyytää. Upea hotelli, upea henkilökunta. Minulle ikuisesti muistoihin jäävä kokemus.
lauantai 8. syyskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)