Vuokaleipiä

 Tein tänään hiivaleipää. Laitoin taikinaan nesteeksi maitoa ja vettä. Lisäksi hiivaa, siirappia, suolaa,  vehnäleseitä, ruisjauhoja, kaurahiutaleita, vehnäjauhoja, kananmunan ja hiukan voisulaa. Jätin taikinan melko löysäksi. Annoin taikinan nousta kunnolla ja sitten leivoin kolme pitkulaista leipää ja laitoin ne vuokiin. Leivät saivat nousta vielä sen aikaa kun uuni lämpeni. Sitten vedin terävällä veitsellä viillot leipien pintaan. Paistoin niitä 175° hiukan yli puoli tuntia.

 

Pitihän leipää heti lämpimänä tietysti maistaa ja oli se kyllä hyvää. Tämä päivä oli taas leivän leipomispäivä. Uunissa paistuvat vielä kolme saaristolaisleipää.

Lusikkaleipiä

 Tein pitkästä aikaa lusikkaleipiä. En edes muista, koska olisin niitä viimeksi tehnyt. Niiden valmistaminenhan on melkoista pipertämistä. Yksinkertaista ja helppoa on kyllä taikinan teko, mutta muut vaiheet vaatii hivenen kärsivällisyyttä.

Maku oli hyvä ja muutenkin onnistuivat ihan hyvin. Hilloksi väliin käytin vadelmahilloa, kun sitä kaapista löytyi. Tosin eihän sitä hilloa paljoakaan laiteta. Nämä pitää varmaan jemmata jonnekkin, jos niistä vaikka muutama olisi vielä pääsiäisenä nautittavana.
Eilen leivoin ystävälle korvapuusteja ja Wilhelmiina pikkuleipiä. Eli leivottu on taas tänäkin viikonloppuna.
 Ensi viikolla aloitan kääretorttu projektin, mutta siitä kertoilen sitten myöhemmin.

Kauniita unia

                                                          Meidän Jasse jo unten mailla.

Maidoton pieni kinkkupiiras

Tein maidottoman pienen kinkkupiiraan. Piiras on yhdelle hengelle. Käytin pohjaan vehnäjauhoja, vettä, suolaa, leivinjauhetta ja rypsiöljyä. Painelin taikinan pienen teräskipon pohjalle. Taikinan päälle laitoin kinkkusuikaleita, purjoa ja pieniä tomaatteja paloina. Päälle vielä maidotonta, kasvispohjaista  ruoka "kermaa", kananmunan ja ripauksen mustaapippuria. Piiraan halkaisija oli n.13cm eli ei kovin suuri.

Voileipäkakkua

 Kinkkuvoileipäkakkua tein eilen. Täytteenä siis kinkku-ananas-kermaviiliseos, kahteen kerrokseen ja yhteen kerrokseen suolakurkku-kermaviiliseos. Leipinä käytin itse tekemääni saaristolaisleipää ja täysjyväpaahtoleipää. Kostutus lihaliemellä. Kuorrutukseen käytin sulatejuustoa ja yrttituorejuustoa.

Koristeeksi laitoin kinkkua rullina, sekä pieniä tomaatteja. Koska kakun piti odottaa yön yli syöjiä, käytin kakun reunoille silputtua persiljaa, se kestää paremmin nahistumatta. Yleensä käytän jäävuorisalaatin lehtiä. Kakku oli reilun kokoinen, sen piti riittää 25 hengelle.

Suklaakakkua, nam.

 Tein viikonlopuksi suklaakakun. Lisäsin peruskakku taikinaan kaakaojauhetta. Kostutin pohjan vaniljamaidolla ja täytteenä oli vaniljavaahtoa, kaakaojauheella maustettuna ja liivatteen sekoitin kahviin.

Täytettä tuli vain yksi kerros, koska pohja oli melko matala. Kasasin kakun kakkuvuokaan ylösalaisin ja annoin täytteen hyytyä kunnolla, ennekuin laitoin pohjan paikalleen. Kuorrutus on suklaasta, kermasta ja voista. Sivuille tein valkosuklaasta koristeet, joiden annoin hyytyä jääkaapissa ennen paikoilleen asettelua. Kakun päälle tein vielä koristeeksi marsipaaniruusun.
Kakku maistui todella hyvältä. Jos olisin lisännyt kerroksen väliin vielä aprikoosihilloa, olisi kakku maistunut aivan sacher-kakulta.

Helsingissä

 Olin viime viikolla Helsingissä tyttäreni ja vävyni luona. Lähdin tiistaina aamujunalla ja olin perillä vähän ennen yhtätoista. Tyttäreni oli minua vastassa ja lähdimme siitä kahville. Kiertelimme vähän kauppoja, kunnes kummallakin alkoi nälkä kurnia vatsassa. Pizzan mieliteko iski, niinpä menimme Italialaisravintola/Pizzeria Vapianoon. Tarjolla oli pastaa, pizzaa ja paljon muuta, mutta tilasimme herkulliset pizzat. Koska oli lounasaika, tilaukseen sai valita lisäksi jälkiruoan tai salaatin. Valitsimme jälkiruoan, joka oli pannacottaa, ihanalla tuoremansikkasoseella. Lounas oli herkullista ja vatsat täynnä jatkoimme kaupungilla seikkailua. Kävimme hankkimassa liput illaksi elokuviin. Esitys oli aivan huikea, Les Miserable's. Suosittelen kaikille. Aivan mielettömät näyttelijäsuoritukset. Mutta varatkaa paljon nenäliinoja mukaan, minulta niitä kului nimittäin melkoinen määrä.

Keskiviikkona lähdimme taas kaupunkikierrokselle. Kävimme muutamassa liikkeessä, jotka myyvät vanhoja astioita. Kunpa olisi ollut tukko seteleitä mukana, olisin ostanut monta ihanaa Arabian vanhaa maitokannua. No, ehkä joskus. Kävimme myös ihanassa vanhassa antikvariaatissa. Siellä oli kirja poikineen. Hyllyjä oli kattoon asti, niinpä asiakkaat kiipesivät tikapuilla ylimmille hyllyille tekemään löytöjä. Myyjänä oli hieman iäkkäämpi rouva. Oletan että hän oli ollut tuossa liikkeessä jo useita kymmeniä vuosia. Torstaina veimme tyttäreni ja vävyni pikku Nooa-chihun pitkälle lenkille. Sen jälkeen lähdimme taas kaupungille. Olimme sopineet tyttäreni ystävättären kanssa, että menemme lounaalle yhdessä. Sitten iltasella lähdinkin jo junalla taas kohti kotia. Oli ihanan rentouttava matka taas Helsinkiin. Kiitos taas tyttärelleni ja vävylleni vieraanvaraisuudesta.

Yritys tehdä Aleksanterin leivoksia

 Kokeilin sitten tehdä Aleksanterin leivoksia. Melkoinen katastrofi siitä sitten tulikin. Koko homma lähti väärille jäljille jo siinä vaiheessa, kun laitoin taikinan liian korkeareunaiselle uunipellille. Koska taikina on erittäin murenevaista, olisi minun pitänyt jo siitä tajuta, kuinka vaikeaa on pohja saada pois pelliltä kypsänäkin. Sain siis taikinan kyllä hyvin levitettyä pellille ja paistettuakin, mutta en antanut sen tarpeeksi pellillä jäähtyä, vaan yritin sitä pois pelliltä leikkuulaudalle liian aikaisin. No, siinä se sitten olikin, pohja tietysti murtui. Osa tippui lattialle (meidän Jasse oli tietysti heti paikalla) ja osa pöydälle. Hetken ajattelin että heitän roskiin kaikki, kunnes järjen ääni voitti ja tein siitä mikä jäi isommaksi palaksi, nämä muutamat leivokset.

Mutta en minä tästä lannistunut. Seuraavalla kerralla kun näitä taas kokeilen, olen ehkä hiukan viisaampi miten pitää toimia. Niinhän sitä sanotaan että erehdyksistä oppii. Toivottavasti näin käy minullakin ensi kerralla.

Mutta mennäänpä siihen mitä laitoin leivosten väliin eli omenasosetta. Päällä on tomusokerikuorrutetta, johon laitoin hiukan sitruunamehua ja punaista elintarvikeväriä. Tummasta sulatetusta suklaasta pursotin raidat ja vedin coctailtikulla kuviot.

Unelmatorttua

Tein kuin teinkin unelmatorttua. Täytteenä on kermavaahtoa, johon lisäsin hasselpähkinälevitettä. Tortusta tuli pikemminkin tuollainen ovaalin muotoinen, eikä pyöreä niinkuin kuuluisi olla. Maku on melkoisen äkkimakea, mutta hyvä.

Pikkuleipäpurkkiin täytettä

Nyt se leivontainnostus taas palasi. Tein tänään Wilhelmiina pikkuleipiä. Niitä tekee helposti ja nopeasti ja maistuvat todella hyvältä. Ovat rapeita ja suussa sulavia.

Huomenna on mieheni nimipäivä, joten leivontaa on odotettavissa huomennakin. Teen ainakin unelmatortun. Mahdollisesti myös Aleksanterin leivoksia, joita en ole ennen tehnytkään. Saa nähdä onko suunnitelmat vielä huomenna samanlaiset.

Mietiskelyä

Blogissa on ollut vähän hiljaista. Ei ole ollut leivonta inspiraatiotakaan tai olisi kyllä ollut, mutta en ole saanut aikaiseksi mitään. Minulla on ollut sydämeni kanssa ongelmia jo pitkään. Tehty testejä ja tutkittu ja todettu krooninen eteisvärinä ja pulssi lyö miten sattuu. Viimeksi tehdyn Holter-testin tulos näytti nyt sitten sellaista, että sydämeeni asennetaan tahdistin. Lääkäri soitti maanantaina Taysin Sydänkeskuksesta minulle, että tämän kevään aikana saan tahdistimen. Koko viikko on mennyt sitä asiaa sulatellessa ja mietiskellessä. Tiedän että monella ihmisellä on tahdistin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä, mutta kyllä sitä vain miettii ja pähkäilee, kun se omalle kohdalle tulee.
Se on tietysti tärkeintä, että olotila tahdistimen asennuksen jälkeen paranee. Näin ainakin lääkäri minulle sanoi ja siihen pitää uskoa.