Kap Verde 13.11. - 21.11.2014

Olimme haaveilleet tyttäreni kanssa yhteisestä äiti-tytär matkasta jonnekkin lämpimään ja sehän sitten viimein toteutui marraskuussa. Koska tärkein kriteeri oli kohteen lämpötila, paikaksi valitsimme Kap Verden. Koska lentomme lähti aamulla puoli kahdeksalta, menimme lentokentälle melko aikaisin aamulla. Kun olimme saaneet laukku- ja lippuasiat kuntoon, siirryimme aamiaiselle Almost@home lounge`en. Se onkin erittäin viihtyisä paikka kuluttaa aikaansa ennen koneeseen siirtymistä. Tässä sitä ollaan suhteellisen pirteän näköisenä, aikaisesta herätyksestä huolimatta. Kymmenen tunnin lento kohti Kap Verdeä on kohta alkamassa.

Lento sujui mukavasti. Tietysti tila koneessa on aina rajallinen, mutta pitää vaan sopeutua siihen, sehän on kaikilla samanlainen. Mukava yllätys tuli tyttärelleni ennen välilaskua Las Palmasiin, kun koneen perämies ( tyttäreni hyvän ystävän sisar ) toivotti tyttärelleni oikein aurinkoista ja rentouttavaa lomaa. Kone siis tankattiin ja miehistö vaihtui Kanarialla, mutta matkustajat eivät päässeet pois koneesta. No, siihen pysähdykseen ei kovin pitkää aikaa kulunutkaan. Sitten jatkoimme taas matkaa kohti aurinkoista Kap Verdeä ja Sal `in saarta.

Hotellimme Kap Verdessä oli Riu Funana. Hotellikompleksi on todella iso, siihen kuuluu kaksi hotellia vierekkäin ja tietysti myös paljon ravintoloita ja suuret allasalueet. Olimme ihastuneet hotelliin jo matkatoimiston esitteessä. Joku voisi tähän sanoa, että esitteet eivät aina pidä paikkaansa, mutta tässä tapauksessa kaikki oli juuri niinkuin luvattiinkin.

Tässä kodikas ja ihan riittävän tilava huoneemme. Oikealla oli pukeutumistila käsienpesualtaineen, wc, sekä suihkutila. Huoneesta oli tietysti myös pieni jääkaappi, tallelokero ja televisio. Kaikki tarvittava löytyi. Joka päivä huone siivottiin, vaihdettiin lakanat ja pyyhkeet, tuotiin puhtaat juomalasit ja järjestettiin pöydät. Siivoojia nähtiin tietysti aina käytävillä ja tervehdys Hola kuului jokaiselta. Ystävällisyys oli kyllä jokaisen henkilökuntaan kuuluvan ominaisuus. Meille juroille suomalaisille olisi siinä käytöksessä kyllä oppimista.

 Ensimmäisenä päivänä kävimme tietysti heti tutustumassa rantaan. Oli se mahtava tunne katsella aavaa merta silmän kantamattomiin. Kap Verdehän sijaitsee n. 450 kilometriä Afrikan rannikolta  länteen, Atlantilla. Maata ei siis ihan hetkeen näkyisi, jos lähtisi soutelemaan. Tosin, ei noissa aalloissa kyllä soutuveneellä mitään tekisikään.

Hämärähän etelässä tulee aina suhteellisen nopeasti. Ihana auringonlasku saatiin kuvattua. Tunne oli kyllä sanoinkuvaamaton, kun katseli tuota näkymää. Hämärä, auringon lasku, lämpö, tuuli ja meren kohina, siinä on jotain, mitä ei ihan heti unohda.

Tottakai rantaan piti mennä tutustumaan uudelleen, heti seuraavana aamuna. Aurinko paistoi ja aikaiset auringonpalvojat olivat tietysti jo löytäneet paikkansa. Pehmeä ihana hiekka tuntui mahtavalta paljaissa jaloissa. Mikä voisikaan olla sen mukavampaa.

Koska aallot olivat melkoiset, ei ollut ihan helppoa päästä pois merestä kun kävin siellä uimassa. Ensimmäinen yritys oli melko hauska, minä rähmälläni rannassa, kun aalto oli kaatanut minut. Uimapuku oli täynnä pehmeää hiekkaa. Uusi ystävä (äiti ja hänen tyttärensä, jotka olivat myös kahdestaan matkalla) auttoi minut pois merestä. Siinä olisi ollut materiaalia vaikka mihin piilokamera juttuun, kun ensin yritin itsekseni merestä pois ja sitten vielä tämän uuden ystävän kanssa. No, tultiinhan sieltä rannalle muutamien kommellusten jälkeen. Ei muuten ihan oikeesti ole mikään helppo nakki, kun aallot on melkein saman korkuiset kun itse on.

Meidän matkan teemahan oli rentoutuminen ja sitä me todellakin teimme. Kaiket päivät makasimme aurinkopedeillä, ihanalla allasalueella. Koska matkamme oli myös "all inclusive" eli kaikki ruoat ja juomat sisältyivät matkan hintaan. Oli tosi mukavaa, kun voi vaan mennä hakemaan juotavaa baaritiskiltä, eikä tarvinnut miettiä tuliko rahaa mukaan altaalle vai ei.

Tyttäreni sai nauttia pitkästä aikaa kevyemmästä kirjallisuudesta. Hän oli juuri ennen matkaamme saanut gradunsa valmiiksi, joten rentouttava loma oli enemmän kuin paikallaan. Kun kirjoitan tätä postausta, on tyttärelläni erittäin tärkeä päivä huomenna. Hän saa Teologian maisterin paperit Helsingin yliopistosta. Me hänen läheisensä, saamme olla jakamassa tätä hetkeä hänen kanssaan. Olen erittäin ylpeä rakkaasta tyttärestäni. 

Minä olen pitänyt uimisesta aina. Erityisesti uima-altaassa on kiva polskutella.  Siellä taisin suurimman osan ajasta viettääkkin.

Allas-alue oli tehty todella viihtyisäksi. Mietin monena päivänä, että mikä on tämä kukka. Tämä oli siis pensasaitaa, joka reunusti allas-aluetta. Jos joku tunnistaa tämän kukan, olisin enemmän kuin mielissäni, niin paljon sitä asiaa lomalla mietin. Ei kai se vaan ole Kiinanruusu?

Saarella on tietysti myös kylä ja sen nimi on Santa Maria. Kylässä oli todella rento meininki. Kyläläisten slogan olikin "No stress" ja sen kyllä huomasi kaikesta. Kylä oli jotenkin pysähtynyt. Kenelläkään ei ollut kiire minnekkään. Nuo talot olivat sitten ihan oma juttunsa, miten voikin olla noin ihania. Eihän ne oikein tänne suomen oloihin sopisikaan, mutta tuonne aurinkoiseen kylään ne kuuluivat. 

Tässäkin, mikä karkki tämä talo on. Voisko kukaan kuvitellakkaan tänne suomeen jotakin tuollaista, ei todellakaan. Kaikki oli vielä niin hyvän näköisiäkin ja siistejä.

Menimme tyttäreni kanssa kylälle hotellilta taksilla. Kun olimme päässeet kylän "torilla" taksista ulos, niin tämä kaveri tuli heti luoksemme ja ehdotti että hän näyttää meille hyvän paikan, mistä voi ostaa matkamuistoja. No, siinä paikassa taisi kaikki olla sukua toisilleen, eli myyntikojuja oli jonkun verran. Tulihan sitä tietysti kauppojakin tehtyä. Muutaman puisen naamion ostin tältä kaverilta. Taisin kyllä maksaa ylihintaa, mutta kai sitä ensimmäisestä ostoksesta aina tulee vähän takkiin,  kunnes tajuaa kuinka se tinkiminen nyt oikein menikään.

Tämä vasta oli hauska kaveri. Tein hänen kanssaan kauppaa nahkasandaaleista. En meinannut saada sandaaleita jalkaani, koska remmi oli liian tiukka. Kaveri sanoi että nou hätä, hän lähtee korjauttamaan ne minulle sopivaksi. Ennen kun ehdin sanoa mitään, hän lähti menemään. Noin varttin päästä hän palasi ja pyysi minua kokeilemaan sandaaleita uudelleen ja sopivathan ne jalkaani kuin valetut. Kysyin häneltä, että miten hän näin äkkiä kävi, hän sanoi menneensä polkupyorällä kaverin luokse, joka laittoi kengät kuntoon minulle. Emme olleet vielä myyjäpojan kanssa ehtineet päästä edes hinnasta yksimielisyyteen, joten sitten alkoi hinta neuvottelut. Tinkasin ja tinkasin ja hän sanoi että liian halvalla yritän ostaa. Sanoin hänelle, että olen ostanut sillä hinnalla mitä hänelle tarjosin, Marrakeshista paljon hienommat sandaalit. Lopulta pääsimme hinnasta yksimielisyyteen, vaikka hän vetosi minuun monta kertaa, että koju on hänen äitinsä ja että äiti suuttuu jos hän myy liian halvalla. No, minulla on uudet sandaali, joihin olen todella tyytyväinen. Pikkutyttö kaverin sylissä, on muuten hänen tyttärensä. Ei ole lastenhoito ongelmia, kun pitää lapset työpaikalla mukana.

Kyllä nämäkin kaverit handlasivat kaupan teon todella hyvin. Tinkailua vaan, kyllä sitä aina hinnasta sopimukseen päästään. Täytyy kyllä sanoa, että upeita käsitöitä ja koruja oli myynnissä vaikka kuinka paljon. Tuntui kyllä välillä, että olisi halunnut kaikki itselleen. Samoista kojuista mistä sandaalinikin ostin, löysin myös kaulakorun itselleni ja koska se oli mielestäni vähän liian lyhyt, niin myyjä siihen taas että ei hätää, hän pidentää sen minulle sopivaksi. Niinpä hän otti lukon pois ja  alkoi pujotella pieniä helmiä koruun lisää. Niin minä sain mieleiseni mittaisen kaulakorun. Melkoista asiakaspalvelua, täytyy kyllä sanoa.

Upeita ja erikoisia patsaita löytyi monen kaupan ulkopuolelta. Tämä kun ei ihan olisi mahtunut matkalaukkuun, niin jätin sitten sen ostamatta.

Olimme syömässä yhden jäätelöpaikan ulkopuolella, kun huomasin pieniä koululaisia tulevan, ilmeisesti opettajansa johdolla. Hauskasti jokaisella samanlaiset paidat päällä.

Santa Marian kylässä on paljon kalastajia, sehän on kyläläisten elinkeino. Rannalla on iso laituri, minne kalastajat tulevat saaliineen ja kyläläiset tulevat ostamaan.

Turkoosi meri on kaunis ja niin kirkas, että ei voi käsittää. Pari venettä on ilmeisesti tulossa kalastusreissulta.

Melkoiset aallot. Siellä olisin taas räpiköinyt, jos mereen olisin eksynyt. Onneksi en tällä kertaa.

Kaunis tyttäreni poseeraa äidille, kalastajien laiturilla. Huomatkaa mitkä raot laiturissa oli. Jotenkin tuli hassu fiilis kun katseli alas, laiturihan oli tietysti meren päällä. Ei paljon kannata pikkutavaroita laukustaan etsiä tai käy hassusti. 

Hotellilla oli monenlaista tekemistä, jos sellaista kaipasi. Minä osallistuin muutaman kerran todella tehokkaaseen vesijumppaan. Kyllä porukkaa sitten jumpassa olikin, melkein koko suuri altaallinen.

Hotellin alueella ja hotellissa oli todellakin panostettu asukkaiden viihtyisyyteen. Kaikki oli siistiä ja viimeisteltyä. Siivoojia kulki joka puolella, puutarhurit olivat leikkaamassa pensasaitoja ja muutenkin henkilökunta oli koko ajan työn touhussa. Onhan se selvä, että noin suuri hotelli ei pyöri, jos ei ole paljon ahkeraa henkilökuntaa.

Hotellin yleiset tilat olivat mielestäni myös todella viihtyisät. Ihmekkös hotellivieraat käyttivätkin paljon tiloja oleskeluun. Hotellilla oli tietysti myös omia liikkeitä, joissa myytiin paljon koruja, vaatteita, puuesineitä ja kaikkea mitä ikinä asukkaat halusivatkaan. Kyllähän sitä tuli hotellinkin kaupoissa shoppailtua.

 Hotellilla on monta erilaista ravintolaa. Ponta preta on yksi niistä. Täällä kävimme joka aamu  aamiaisella. Tarjolla oli sitten kaikkea mahdollista. Jos ei täältä löydä mieleistään syötävää, taitaa olla itsetutkiskelun paikka, että mistähän nyt kiikastaa, kun ei ruoka maistu.

Hotellin aula oli melko hulppea sisustukseltaan. Niin afrikkalaista. Mieletön määrä erilaisia yksityiskohtia joka puolella. Tarkkaan harkittua kokonaisuutta. Kuvassa vasemmalla oli respan tiski. Siellä oli monta hymyilevää miestä ja naista palvelemassa vuorokauden ympäri. Sieltä sai käydä hakemassa litran vesipulloja huoneeseen, niin paljon kuin halusi. Tiskiltä käytiin varaamassa myös erikoisravintoloihin pöytä. Hotellilta löytyi esim. Kap Verdeläinen, afrikkalainen ja aasialainen ravintola. Erikoisravintoloissa ateriointi ei maksanut erikseen mitään, mutta pöytävaraus niihin oli tehtävä. Jos jotakin negatiivista sanoisin, niin ehkä hieman petyimme näihin teemaravintoloihin. Ponta preta - ravintolan ruoat olivat kyllä maukkaampia.

Tässä tyttäreni valmiina illalliselle. Ensin piti kyllä mennä hetkeksi aulaan istumaan, missä pystyi käyttämään nettiä.

Hotellissa oli myös aivan mahtavat esiintyjät. Joka ilta he tarjosivat erilaisen shown. Taitavista tanssijoista ja laulajista sai nauttia täysillä. Kuinka notkeita nuoria. Upeeta katsottavaa.

Aamupalalta reippaasti huoneeseen ja sitten taas altaalla auringonottoa koko päivän. Suosittelen kyllä lämpimästi Kap Verdeä, jopa minä, joka en ennen ole ruskettunut viikon matkalla, sain mahtavan värin pintaan. No, ehkä pientä punaisuuttakin oli havaittavista.

Kylällä tuli käytyä toinenkin kerta, kun houkuttelimme uudet ystävämme, Sirpan ja tyttärensä Veeran mukaamme. Tuo pään päällä taakkojen kantaminen oli jotenkin käsittämätöntä. Naiset siis kantoivat päänsä päällä todella isoja vateja, jotka olivat täynnä hedelmiä. Painoa täytyi olla kyllä melkoisesti, hedelmien määrästä päätellen. Uskomatonta. Tässä kuvassa oleva nainen pitää sentään taakasta kiinni, mutta sellaisiakin näkyi, että siinä ne vadit keikkuivat naisten pään päällä ihan itsekseen. Vielä kerran uskomatonta.

Tytär kuvasi tämän verkkokasan kylän isolla laiturilla. Tässä kuvassa on jotakin upeeta. Taustalla näkyy turisteja ja ehkä kyläläisiäkin uimassa ja laiturilla odottaa verkot seuraavaa kalastusreissua. Työtä ja vapaa-aikaa, sitähän se elämä on.

Värikkäitä taloja siis kylässä riitti. Näistä ei meinannut saada katsettaan irti millään. Kaikki näyttivät niin upeilta tuossa ympäristössä, ihanassa auringon paisteessa ja helteessä. Nyt kun on nähnyt nämä ihanan väriset rakennukset, ei voisi kuvitellakkaan niitä minkään muun väriseksi. Minä kun vielä olen sellainen, joka rakastan värejä. Tykkään pukeutuakin kirkkaisiin väreihin, varsinkin kesällä.

 Kylän pysähtyneisyys ja rento fiilis oli käsin kosketeltavaa. Millaistahan olisi asua tuollaisessa paikassa. Ei kiirettä minnekkään, voi vaan hengailla ja katsella kun turisteja pörrää ympärillä. Voisi olla paikallaan tällainen elämänmeno itse kullekkin, joka täällä oravan pyörässä vilistää. Jos joskus mietitte lomakohdetta, missä voi vaan olla ja rentoutua. Ei ole nähtävyyksiä, eikä "pakollisia" kierroksia paikasta toiseen, tässä on juuri sellainen kohde.  Capo Verde.

Piirsin pehmeään hiekkaan sydämen ja täytyy kyllä sanoa että sydämeni jäi Kap Verdelle. Aivan ihana paikka ja rentouttava loma, maailman parhaassa seurassa. Hyvää ruokaa, uintia, aurinkoa, uusia ystäviä, hyviä keskusteluja rakkaan tyttären kanssa ja meille niin tärkeää yhdessäoloa. Uskon, että me molemmat saimme lomaltamme sitä mitä tarvitsimme.