keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Dublin, Irlanti 28. - 31.10.2016


Lähdimme kuukausi sitten, mieheni ja kahden ystävämme kanssa viettämään pitkää viikonloppua Irlannin pääkaupunkiin, Dubliniin.  Kohde kiinnosti meitä niin irlantilaisen musiikin, pubien, kuin myös kaupungin nähtävyyksien ja tunnelman vuoksi. Dublinissa asuu noin puoli miljoonaa asukasta. Kaupungin keskustan jakaa kahtia Liffey joki, jonka kummaltakin puolelta löytyy nähtävyyksiä, paljon kauppoja ja tietysti myös paljon vanhoja ihania taloja.


Minua on aina kiinnostanut vanhat rakennukset ja olen sitä mieltä, että liian paljon tuhotaan vanhaa ja rakennetaan tilalle uutta laatikkorakennelmaa. Dublinissa onneksi on paljon vanhoja rakennuksia,  joita sai ihailla. Kuljimme paljon kävellen keskustan alueella, joten meillä oli hyvä mahdollisuus kuvata kaikkia ihania rakennuksia. Olimme vuokranneet Airbnb:n kautta asunnon kolmeksi yöksi. Asunnossa oli kaksi makuuhuonetta, yhdistetty keittiö/oleskelutila ja kylpyhuone. Sijainti asunnolla oli loistava, bussit lähtivat kadulta, aivan asunnon edestä ja niitä kulki tiheään tahtiin. Olimme hankkineet jo lentäkentältä, tullessamme maahan, kolmen päivän "turisti kortin" jolla sai matkustaa niin busseilla, kuin raitiovaunuillakin.


Asuntomme sijaitsi Dorset streetillä, josta yllä oleva kuva on otettu.  Kotikatumme yksi pubeista, oli melkein asuntoamme vastapäätä, tuo kadun kulmassa sijaitseva Hennessy`s. Pubeissahan paikalliset istuvat joka ilta töiden jälkeen eli se on paikallisten toinen olohuone. Pubeissa tarjotaan myös ruokaa, joka meidän kokemusten mukaan olikin todella hyvää. Mutta siitä kerron hieman myöhemmin.


Kun kävelee Dublinin kaduilla ja katselee talojen ulko-ovia, tulee elävästi mieleen Lontoon kadut. Eri värisiä ovia on vaikka kuinka paljon. Jopa samassa talossa on kaikki ovet maalattu eri värisiksi. Meidän talon, tai siis talon missä asuntomme sijaitsi, ovi oli maalattu kauniin vihreäksi. Se oli hyvä tunnusmerkki, jos oli eksyksissä. Pieniä putiikkeja ja todella paljon etnisiä ruokapaikkoja, löytyi myös kotikadultamme. Suosittelemme edullista Airbnb majoitusta kaikille, mutta pienellä varauksella pitää kyllä suhtautua näihin paikkoihin. Kaikki ei ole aina sitä, miltä esittelykuvissa annetaan ymmärtää. Meidänkin asunnossa oli keittiö/oleskelutilan lattia niin vino, että sen todellakin huomasi,  kun seisoi työpöydän ääressä. Toinen ystävämme melkein alkoi remontoimaan lattiaa uuteen uskoon.


Kaupungin halki siis virtaa Liffey joki ja siltoja joen yli löytyy luonnollisesti useampia. Monissa maailman suurkaupungeissa virtaa joki kaupungin halki ja se antaa kaupungille aina oman leimansa. Joskus olisi ihana päästä jokiristeilylle, vaikkapa Pariisissa, joka on yksi matkakohdehaaveeni. Ainoastaan Pariisin lentokentällä olen ollut, kun olimme matkalla Casablancaan, muutama vuosi sitten, mutta kaupunkiin en ole vielä päässyt tutustumaan. Ehkä vielä jonakin päivänä.


Dublin on kaupunki, jossa käy todella paljon turisteja. Niinkuin joka kaupungissa, on myös Dublinissa alue, mikä on tullut turisteille tutuksi, eli Temple Bar. Pubeja on vieri vieressä ja hinnat ovat myös turisteille suunnatut eli kalliimmat kuin vähän syrjemmällä sijaitsevissa pubeissa. Tietysti meidänkin piti käydä katsomassa Temple Bar pubi, jonne kaikki muutkin turistit ryntäävät. Nautimme siellä Irish coffeet ja mielestäni n.10€ lasillisesta, oli kyllä hiukan liikaa. Hyväähän se oli, joten emme antaneet hinnan harmittaa sen enempää.


Niinkuin yleensä kaikissa irkkupubeissa on elävää musiikkia, niin tietysti myös Temple Bar pubissa. Mies ja kitara eli Gypsy Davy. Musiikki oli juuri meidän makuumme ja tulipa häneltä ostettua myös cd-levykin, joita hänellä oli myynnissä. Levyn musiikki ja laulut olivat luonnollisesti hänen esittäminään. Irlantilainen musiikki on jotenkin niin hyväntuulista. Meillä on irlantilainen ystävä, joka laulaa paljon myös irlannin alkukielellä eli iiriksi. Se kuulostaa todella hyvältä, vaikka kieltä ei ymmärräkkään. Yksi maailmallakin tunnettu irkkubändi on The Dubliner`s ja heidän tutuksi tekemä kappaleensa, Whiskey in the jar, on todella suosittu. Moni muukin artisti tai bändi on levyttänyt tämän kappaleen, esimerkiksi Metallica on tehnyt siitä oman versionsa.


Irlantilainen viskihän on maailmankuulua ja sitä kautta myös todella suosittua. Dublinissahan sijaitsee myös Jamesonin viskitehdas, mutta siellä emme tällä kertaa vierailleet.  Muitakin irlantilaisia viskimerkkejä on markkinoilla paljon. Itse en ole viskin ystävä, niinkuin ovat matkaseurueemme miehet, mutta Irish coffeessa viskikin menee erittäin hyvin.




Rakennustyylejä ja eri värisiä taloja on monenlaisia, Dublinin katukuvassa. Kapeita ja korkeita taloja, aivan niinkuin Englannissakin. Melkein jokaisessa rakennuksessa on alakerrassa joku putiikki tai pubi. Liikenne on myös melko reipasta ja koska maassa vasemman puoleinen liikenne, se tuo omia hankaluuksiaan liikkua. Varsinkin jalankulkijoiden on syytä olla tarkkana, kun se auto tuleekin aivan eri suunnasta, mistä odotit sen tulevan. Ruuhkaisesta liikenteestä huolimatta, hyvin pärjättiin.


Viikonloppuna, jolloin olimme Dublinissa, oli myös Halloween-juhla. Talot ja ihmiset olivat koristautuneet karnevaaliasuihin. Juhlijoita riitti katukuvassa, varsinkin lauantai-iltana todella paljon. Värikkyys tuntuu olevan teemana irlannissa muutenkin, kun katselee ympärilleen kaupungin kaduilla. Suosituin katu Dublinissa on O `Connel street. Sieltä löytyy paljon nähtävyyksiä, kauppoja, hotelleja, ravintoloita ja tietysti myös todella paljon ihmisiä.






Guinness `in tehdas oli yksi etukäteen suunniteltu kohde matkallamme. Luonnollisesti tehtaalle ja kierrokselle siellä, oli myös pääsymaksu. Guinness`in tehtaan yhteydessä on museo ja oluenpanonäyttely. Ystävämme lähtivät tehdaskierrokselle, mutta minä ja mieheni saimme luvan mennä yhteen tehtaan ravintoloista, nauttimaan virvokkeita ja kuuntelemaan elävää musiikkia.


Ihana vanhan ajan kauramoottorilla käyvä kulkuväline, jota turistit ahkerasti käyttivät.



Ravintolan tunnelma oli vertaansa vailla. Hain meille baaritiskiltä juotavaa, miehelleni Guinness ´in olutta ja itselleni Cider omenasiideriä, joka oli todella hyvää. Musiikista ravintolassa vastasi duo, jossa toinen herra soitti kitaraa ja lauloi ja toinen herra huilua, nokkahuilua ja tinapilliä ja lauloi myöskin. Musiikki oli todella mukaansa tempaavaa. Nautimme suunnattomasti tunnelmasta. Kun ystävämme tulivat tehdaskierrokselta, nautimme vielä hampurilaiset, jotka olivat todella maukkaat. Tehtaan tiloissa oli myös myymälä, josta sai kaikkea mahdollista tavaraa Guinness `in logolla varustettuna. Ostin miehelleni t-paidan, jonka etupuolella luki iirin kielellä Guinness ja muuta asiaa tehtaasta. 


 Olin etukäteen ottanut selvää, mitä kaikkea Dublinista löytyy ja minne kannattaa mennä. Yksi paikka joka kiehtoi, oli Dublinin vanhin pubi. Se on perustettu vuonna 1198. Uskomatonta, eikö totta. Paikan nimi on The Brazen Head. Pubissa oli pieni ulkoalue, joka oli tupaten täynnä ihmisiä. Sisällä oli  useampi pieni huone, missä istui asiakkaita. Löysimme mukavat paikat ja pyysimme ruokalistan. Lammas on erittäin suosittua lihaa Irlannissa ja sitä löytyi ruokalistalta ja myös tarjoilijan ehdottamana.


Mieheni söi lammasmakkaraa, peruna - ja porkkanasosetta, samoin toinen ystävämme ja toinen ystävämme tilasi itselleen lammaspataa.  Olutta tietysti kyytipojaksi.


 Minä halusin ehdottomasti fish and chipsiä, jota olen viimeksi syönyt Lontoossa, muutama vuosi sitten. Sehän on todellakin perinteistä pubiruokaa. Annokseen kuului paneroitua turskaa, lohkoperunoita, jotka oli laitettu tulikuumaan emalimukiin sekä ihanaa remoulade tyyppistä kastiketta. Kyytipojaksi Kilkenny olutta. Loistava yhdistelmä ja niin herkullista. Kaikki olimme erittäin tyytyväisiä paikan ruokaan ja aivan loistavaan tarjoilijaan, joka meitä palveli. Pitihän minun  sieltäkin vielä ostaa miehelleni t-paita, paikan omalla logolla varustettuna. Jos matkustatte joskus Dubliniin, The Brazen Head `iin kannattaa ehdottomasti mennä. Suosittelemme lämpimästi.




Tääsä yksi kiinnostavista taloista, joka tuli vastaan kaupungilla kävellessä. Olettaisin, että talo ei ole kovinkaan vanha, muihin taloihin nähden, mutta talon tyyli sopii erittäin hyvin vanhojen talojen rinnalle. Ihastuttava suoraan sanoen ja niin kaunis.


 Monenlaisia kauniita yksityiskohtia oli talojen seinissä ja ne aina kiinnittää huomioni. Joku on nähnyt vaivaa suunnittelemalla jotakin silmänruokaakin ihmisille. Tykkään todella paljon.


Tässä yksi ihana yksityiskohta Liffey-joen ylittämältä sillalta. Tässä on ajateltu myös niitä ihmisiä,   jotka kulkevat veneellä sillan alta. Mukavaa katseltavaa veneilijöillekkin.  Sillan rakennusvuodesta ei ole mitään tietoa, mutta uskoisin että se on todella vanha.


Lauantai-iltana lähdimme taas tutustumaan kaupunkiin, sen iltavalaistuksessa. En tiedä johtuiko tämän talon valaistus Halloween viikonlopusta, vai onko siellä aina tuollaiset valot. Hyvältä näyttää kuitenkin ja valot tuovat hienosti esiin vanhan talon arkkitehtuurin.


Tämä kuva onkin hieman keskustan ulkopuolelta. Irlantilainen ystävämme vinkkasi meille omasta vakio pubistaan, jonne lähdimme piipahtamaan. Pubi oli ensinnäkin aivan tupaten täynnä ihmisiä. Elävää musiikkia tietysti, niinkuin aina irkkupubeissa on. Mutta meteli oli korvia huumaava ja meteli johtui asiakkaiden puheensorinasta. Se olisi ylittänyt kyllä melkoisesti kaikki desipelimittaukset. Irlantilainen kun innostuu, niin siinä ei ääntä säästellä. Eikä tuo metelöinti johdu siitä, että porukka olisi nauttinut liikaa alkoholia. Se on vaan heidän tyylinsä ja hauskaahan se on, ei siinä mitään.






Talojen värikkyys viehättää minua todellakin. Miksi pitäisikin aina olla vaan harmaata massaa kaikki. Kuvassa oleva rakennus on ilmeisesti hotelli. Talon värikkyys onkin hyvä maamerkki. Asiakkaat löytävät taatusti perille. Seuraavalle Dublinin matkalle voisikin varata huoneen vaikka kyseisestä hotellista. Sijaintikin oli hyvä eli keskellä kaupunkia.


Ilmasto Irlannissa on merellinen, onhan maa meren ympäröimää. Olimme todella yllättyneitä Dublinin lämpötilasta, joka oli lokakuun lopulla n.  +16°. Onneksi emme sentään pukeutuneet vahvempiin takkeihin, kuin mitä nahkatakit ovat. Huomasin monen paikallisen kulkevan shortseissa, t-paidassa ja sandaaleissa. Heille siis ilma oli todella kesäinen.

Yhteenvetona voin sanoa, että Dublin on näkemisen arvoinen kaupunki. Ihmiset ovat ystävällisiä ja bussi-ja ratikkakuskit ottivat sokean mieheni todella hyvin huomioon. Siirtymiset ja poistumiset ajoneuvoihin, sujuivat moitteettomasti, kuskien myötävaikutuksella. Ainoa kurja asia on, että tässäkin kaupungissa on asunnottomia, niinkuin joka puolella maailmaa, valitettavasti.
Kiitokset täytyy antaa myös, Helsinki Vantaan ja Dublinin lentokenttävirkailijoillekkin, jotka pyytämättä auttoivat meitä. Helpottavaa huomata, että voimme huoletta lähteä matkalle myös kahdestaan mieheni kanssa.
Kiitos Dublin ja kiitos ihanat ystävämme. Matkamme onnistui täydellisesti. Ei muuta kuin uutta matkaa suunnittelemaan.

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Gluteenittomia pieniä sydänpikkuleipiä


Gluteenittomia pikkuleipiä  taas ja nyt malli oli pieni sydän. Tuttavani jolle näitä tein, toivoi melko pienen kokoisia ja niinpä minä tein hänelle sellaisia. Täytteeksi pikkuleipiin laitoin  vadelmamarmelaadia. Päälle sinistä sokerimassaa, jota vaalensin vielä valkoisella sokerimassalla.
Lidlissä oli myytävänä joku aika sitten, erilaisia koristerakeita. Ostin purkillisen pieniä lumihiutale-koristerakeita. Liimasin koristeet sokerimassan päälle elintarvikeliimalla.


Nämä pikkuleivät ovat todella herkullisia ja vaikka ovat gluteenittomia, maistuvat varmasti myös muillekkin, kuin vain keliaakikoille. Jos haluaa tehdä pikkuleivät tavallisista vehnäjauhoista, vaihtaa vain gluteenittomat jauhot vehnäjauhoihin. Ohje näihin pikkuleipiin löytyy aiemmista postauksista, sivupalkin kohdasta gluteenittomat leivonnaiset tai kohdasta pikkuleivät. Kannattaa kokeilla näitä  vaikka jouluksi ja valita mieleinen täyte ja koristelu vaikka sokerimassasta, mitä itse usein käytän.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Gluteenittomia kermakakkuja


Tein isänpäiväksi kaksi gluteenitonta hedelmätäytekakkua. Pohjan ohjeen muutin vain jauhojen osalta eli vehnäjauhot vaihdoin gluteenittomiin jauhoihin. Vuoat voitelin ja vuorasin gluteenittomilla korppujauhoilla. Yllä olevaan kakkuun laitoin täytteeksi sitruunamarmelaadia ja vanilja-sitruunakastiketta. Flora Vispillä kuorrutus ja päälle persimonia, luumuja. kiiviä ja ananas/kirsikoita.

 

Toiseen gluteenittomaan kakkuun tuli täytteeksi aprikoosihilloa ja vanilja/sitruuna kastiketta. Kakun kuorrutukset ja pinta Flora Vispillä. Koristeeksi persimonia, luumuja, ananas-kirsikoita ja limen siivuja. Hedelmillä koristetut kakut ovat aina raikkaan näköisiä. Kun käyttää myös eksoottisempia hedelmiä koristeena, pääsee tutustumaan uusiin makuihin. Kannattaa kokeilla.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Pullaa on siinä monenlaista


Leivoin muutama päivä sitten taas pullaa. Sitä kun kummasti kuluu tuolta pakastimesta. Korvapuustipäivääkin vietettiin tässä taannoin, joten ajattelin vähän sillä teemalla lähteä liikkeelle. Tällä kertaa leipominen tuli vähän yhtäkkiä mieleen, joten katselin kaappeihin, mitä kaikkea löytäisin pullien väliin.
Jääkaapista löytyi puoli purkillista hasselpähkinä-suklaalevitettä. Sellaisella täytteellä tein ensimmäisen pellillisen. Mutta siinähän kävi sitten niin, että jonkinlainen paperivuoka olisi ollut paikallaan, koska täyte alkoi tietysti hieman valua kierrepullan sisältä. Mutta ei sentään kaikki täytteet ja näistä tulikin sitten niin herkullisen makeita suklaan makuisia pullia.


Loput pullat ajattelinkin täyttää fariinisokerilla, sillä sehän tekee pulliin niin ihanan kinuskisen maun. No, tässä kävi niinkuin usein käy ja minulla varsinkin, että fariinisokeriakin oli vain vajaa puoli pussillista. Sen käytin ja tulihan näistä pullista niin maukkaita,  että suosittelen lämpimästi fariinisokerin laittamista pullien täytteeksi.


Joten kun fariinisokeritkin tuli käytettyä loppuun, niin lopun taikinan leivoinkin sitten korvapuusteiksi, vanhalla perinteisellä tyylillä. Paljon voita, paljon kanelia ja paljon sokeria, sitten rullalle ja siitä kauniita korvapuusteja. Raesokeria vielä runsaasti päälle ja siinähän se makea pommi onkin, syömistä vaille valmiina.

Pullan leipominen on siitä mukavaa puuhaa, että voi käyttää kaapeista loppuun kaikkia pieniä eriä,  mitä on jäänyt sinne roikkumaan. Kannattaa myös vilkaista jääkaappiin, mihin usein jää purkkien pohjille erilaisia hilloja. Bostonkakkuihin esimerkiksi sopii hyvin monenlaiset hillot ja marmelaadit.
Leipominen kun ei ole välttämättä mitään resepteihin tuijottamista, vaan rentoa tekemistä ja inspiraatiota. Kaikkea kannattaa kokeilla, ei ole oikeaa eikä väärää tapaa. Nyt puhunkin tietysti pullan leipomisesta. Kakkupiperrykset onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa. Siinä pitää vähän mietiskelläkkin joskus. Ei muuta kun kaikki leipomaan omanlaistaan herkkupullaa.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kolmen asian haaste


Blogeissa on ollut menossa " 3 asiaa haaste". Ajattelin sitten minäkin osallistua. Tämä on kiva haaste. Joutuu hiukan miettimään elämäänsä ja asioita mistää pitää tai ei pidä. Mutta lähdetäänpä liikkeelle.

3 asiaa, joista pidän....
- auringosta
- illanistujaisista rakkaiden ystävien kanssa
- hyvästä ruoasta

3 asiaa, joista en pidä....
- juoruilevista ihmisistä
- kiireestä
- talvesta

3 asiaa, joita tein viikonloppuna....
- vaihdoin sänkyyn puhtaat petivaatteet (niinkuin aina teen)
- lämmitin saunan
- tein hyvää ruokaa

3 asiaa, jotka osaan....
- leipoa hyvää pullaa
- huolehtia perheestäni
- laulaa

3 asiaa, joita en osaa...
- soittaa huilua
- soittaa kitaraa
- rullaluistella

3 asiaa, jotka haluaisin osata....
- puhua sujuvasti ranskaa
- sukeltaa laitteilla
- hypätä laskuvarjolla

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...
- pestä ikkunat
- siivota vaatehuone
- tehdä pitempiä lenkkejä koiramme kanssa

3 asiaa, joista stressaan....
- tekemättömistä kotitöistä
- liian vähäisestä liikunnasta
- omasta terveydestä

3 asiaa, jotka saavat minut rentoutumaan...
- lasteni kanssa viettämäni aika
- illanvietot ystävien kanssa
- lomamatkat

3 asiaa, joista puhun usein...
- lapsistani
- matkahaaveistani
- mielimusiikistani

3 asiaa, jotka puen mielelläni päälleni...
- farkut
- kotihousut
- matalat kengät

3 asiaa, joita en pue päälleni... 
- minihametta
- punaista
- poolopuseroa

3 asiaa, jotka haluaisin hankkia...
- uudet sohvat
- uudet matot olohuoneeseen
- hyvät nilkkurit

3 asiaa, joista unelmoin...
- lomamatkasta lämpimään
- että läheiseni saisivat olla terveinä
- että saisimme pitää koiramme vielä monta vuotta

3 asiaa, joita pelkään...
- kuolettavaa sairautta
- jonkun läheiseni menettämistä
- ahtaita paikkoja

3 asiaa, joita toivon tapahtuvan lähitulevaisuudessa...
- onnistunut Dublinin matka loppukuusta
- lomamatka aurinkoon
- leuto talvi

Tällaisia vastauksia sain aikaiseksi. Tuntuu aluksi hyvinkin helpolta, mutta kyllä joissakin sai oikein miettiä. Tällainen testi kannattaa kaikkien tehdä, vaikka illanistujaisissa ystävien kanssa. Ainahan voi kysymyksiä vähentää, jos tuntuu, että niitä on liikaa.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Omena-toscapiirakkaa


Taas omenapiirakkaa ja voin sanoa, että tämän parempaa en ole varmaankaan koskaan syönyt, enkä myöskään tehnyt. Sain ystävältä maistaa tätä piirakkaa ja kun intohimoinen leipoja olen, pyysin tietysti heti ohjeen itselleni. Ohjeen alkuperää en huomannut kysyä, mutta jaan sen mielelläni myös teille, jotka blogiani käytte lukemassa. Kyseessä on siis omena-toscapiirakka ja niin taivaallisen hyvää. Tässä siis ohje teille, jotka haluatte kokeilla todella maistuvaa omenapiirakkaa.

Pohja:
6 kananmunaa
4 dl sokeria
200 g voisulaa
6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 tl vaniljasokeria

Vaahdota kananmunat ja sokeri vaahdoksi ja lisää joukkoon voisula. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Levitä taikina uunipellille. Raasta muutama omena karkeaksi raasteeksi ja levitä taikinan päälle. Halutessasi voit lisätä kanelia. Paista 200° n. 15 min.

Toscakuorrutus:
200 g voita
2 dl sokeria
2 rkl kuohukermaa
2-3 dl mantelilastuja 

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä seosta sen aikaa kun piirakka paistuu uunissa. Levitä seos varovasti piirakan päälle ja paista 225° vielä n. 10 min.

Suosittelen todella lämpimästi tätä piirakkaa kaikille jotka pitävät sekä omenapiirakasta, että toscapiirakasta. Tässä yhdistyvät kaksi suosikkiani loistavalla tavalla. Itse jätin kanelin piirakasta pois, koska halusin, että se maistuu samalta kuin ystäväni tekemä. Toscakuorrutukseen tulevia mantelilastuja löytyi kaapista vain vajaa kaksi desiä, joten lisäsin kattilaan vielä kaurahiutaleita. Aina voi ohjeita vähän soveltaa. Kun tarkastelette tämän ohjeen ainesosia ja määriä, ne todella tuntuvat melko raskailta, mutta siinähän se idea juuri onkin. Kunnon aineilla ja määrillä saadaan aikaiseksi herkullinen ja maistuva lopputulos.



tiistai 27. syyskuuta 2016

Omenapiirakkaa jugurttikuorrutteella


Taas on aikaa vierähtänyt edellisestä kerrasta, kun ehdin kirjoittelemaan. Nyt kun on omena-aika, piti tehdä tietysti omenapiirakkaa. Minulla on iso irtopohjavuoka ja siihen ajattelin omenapiirakan tällä kertaa valmistaa. Ohje on vanha tuttu, mutta vähän muokattuna isommaksi. Irtopohjavuoan halkaisija on 28cm.

225 g pehmeää voita
2 dl sokeria
2 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa

Sekoita pehmeä voi ja sokeri puukauhalla vaahdoksi. Lisää kananmunat ja sekoita taikinaa vielä lisää. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinan joukkoon ja lisää lopuksi maito.
Suihkauta irtopohjavuokaan rasvaa ja painele taikina vuokaan, myös reunoille.
Asettele omenaviipaleet taikinan päälle haluamaasi muotoon. Lisää päälle kanelia.
Halutessaan voi päälle laittaa kuorrutteen, jonka tähän piirakkaan tein kreikkalaisesta jugurtista, kananmunasta ja vaniljasokerista. Jugurtin sijasta voit käyttää rahkaa, kermaviiliä tai mitä tahansa hapanmaitotuotetta, kunhan muistat laittaa myös kananmunaa, joka hyydyttää seoksen.
Paista piirakka 180°-200° n. 30-40min uunista riippuen.

Jos teet piirakan irtopohjavuokaan, muista antaa piirakan jäähtyä kunnolla, ennenkuin otat sen vuoasta pois. Muuten se saattaa revetä tai jäädä vuokaan kiinni, rasvauksesta huolimatta.
Piirakka on tosi herkullista ja jos teet uunipellille, siitä riittää myös pakasteeseen vierasvaraksi.





torstai 8. syyskuuta 2016

Lusikkaleipiä lemoncurd täytteellä


Taas on ollut luvattoman pitkä paussi bloggaamisessa. Tosin ei kai sitä nyt jatkuvasti viitsi leipoakaan. Tein kyllä alkuviikolla saaristolaisleipää ja kaljamäskisämpylöitä, mutta niistä on tullut laitettua kuvia jo aiemmin. Mutta näitä lusikkaleipiä en ole tehnyt pitkään aikaan, joten nyt oli niiden aika. Vaikka näiden tekeminen on sellaista näpertämistä, niin se kyllä kannattaa, sillä nämä ovat niin taivaallisen hyviä.

Laitanpa tähän ohjeenkin niin saatte kokeilla.

200g voita
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta.

Sulata voi kattilassa ja anna sen ruskistua. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri  keskenään. Mittaa sokeri kulhoon ja kaada jäähtynyt voisula sokerin päälle. Vatkaa puuhaarukalla niin kauan, että seos vaalenee. Sekoita kuivat aineet joukkoon.
Ota mahdollisimman syväpesäinen pikkulusikka ja laita taikinaa lusikkaan, painele taikinaa lusikkaan tiukasti ja liu´uta pikkuleipä varovasti pellille. Paista pikkuleivät 200° n. 8-10 min. uunista riippuen.
Kun pikkuleivät ovat jäähtyneet, laita pikkuleipien väliin haluaamaasi hilloa. Minä kokeilin ensimmäistä kertaa lemoncurdia ja se olikin näiden makeiden pikkuleipien parina todella hyvää. Kun olet laittanut hilloa kaikkien pikkuleipien väliin kierittele ne sokerissa. Ovat ihanan suussasulavia.


sunnuntai 21. elokuuta 2016

Kermakakkua pojan ristiäisiin


Ristiäiskakkua pienelle pojalle. Täytteenä mansikkahilloa, vaniljamoussea ja mansikka / valkosuklaata. Kostutin kakun vaniljamaidolla. Kakusta tuli suuri, koska sen piti riittää kolmellekymmenelle hengelle. Kakusta haluttiin myös ihan perinteinen kermakakku. Koristeet sain päättää itse, kunhan ne vain sopivat pienen pojan kakkuun. Vaalensin sinistä sokerimassaa valkoisella, että sain hieman marmoroidun värin. Siitä tein ruusuja. Vaalean sinisellä tein pieniä kukkia hopeahelmi koristeella. Vihreät lehdet tietysti kuuluvat asiaan.


Kuvioin kakun pinnan ja lisäsin reunapursotusten päälle turkoosin sinisiä pieniä helmiä.  Kakkuun oltiin kovin tyytyväisiä ja mikäpä sen parempi kiitos onkaan tekijälle.

torstai 18. elokuuta 2016

Vadelmakermakakkua


Vadelmakermakakku on kesän yksi suosikkikakuista. Tässä kakussa on täytteenä vadelmahilloa ja vaniljavanukasta. Kostututin kakun vaniljamaidolla. Kermapursotukset kakun päälle. Paljon tuoreita vadelmia koristeeksi, niin siinä on kakku kahvipöytään.
Tuoreet marjat on ihanan raikkaita kakun päällä ja silloin voi täytekkin olla hieman makeampi.
Paljon helpommalla ei enää koristelua voi toteuttaa.

lauantai 13. elokuuta 2016

Savulohivoileipäkakkua


Äitini 90 - vuotis syntymäpäiville tein suolaiseksi tarjottavaksi savulohivoileipäkakun. Harvoin tulee itselle tehtyä voileipäkakkua ja kun nyt sain valita kumman kakun teen, kinkku - vai kalakakun, valitsin ilman muuta kalakakun. Se on aina ollut suosikkini. Nyt kun kyseessä oli äidin syntymäpäivät, ajattelin tietysti myös päivänsankaria ja sitä mistä hänkin pitää. Valmistin kakkuun  täytteen savulohesta, raejuustosta, majoneesista ja tillistä. Koska kaapissa ei ollut kalaliemikuutioita, kostutin kakun kasvisliemellä. Täytettä tuli kolmeen kerrokseen. Leipinä käytin ruis- ja täysjyväpaahtoleipää. Leikkaan aina reunat leivistä pois. Kun olin täyttänyt ja kostuttanut kakun ja laittanut kelmun kakun ympärille ja painon päälle, laitoin kakun jääkaappiin odottamaan seuraavan päivän koristelua.


Kakun pintaan sivelin ruohosipulituorejuustoa, jonka pehmensin ja lisäsin siihen vielä hieman majoneesia. Koristeena kakussa oli kylmäsavulohta, keitettyä kananmunaa, pieniä tomaatteja, sitruunan viipaleita ja tilliä. Kun nautimme äidin syntymäpäiväkahvia, maistui voileipäkakku ja mansikkakakku todella hyvältä. Kyllä voileipäkakku vaan on juhlapäydän kruunu ja kaunistuskin. Kakku kelpasi kyllä kaikille ja olihan se niin hyvää. Vaikka joku voi pitää voileipäkakun tekoa hankalana, niin suosittelen kyllä ennemmin sitä, kuin voileipiä, joissa vasta työtä onkin. Niitä kun pitää tehdä aina paljon. Voileipäkakku täyttää enemmän ja maistuu miljoona kertaa paremmalta.

torstai 11. elokuuta 2016

Mansikkakakkua äidille


Viime maanantaina äitini täytti 90 - vuotta. Hän asuu palvelutalossa ja me kolme lasta puolisoinemme, kävimme äitiä onnittelemassa ja juomassa syntymäpäiväkahvit. Minä lupasin tehdä tarjottavat. Täytekakuksi tein mansikka kakun. Täyte on samanlainen mitä äitimme aikoinaan itse aina laittoi kakun väliin eli mansikkahilloa, banaania ja vaniljavaahtoa.


Pursotin kakkuun reuna-ja päällipursotukset. Koristeeksi mansikoita ja kultaisista helmistä tein ikävuodet numeroin. Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että oma äiti täyttää jo niin paljon. Tosin tuntuu ne vuodet kuluvan melkoista vauhtia, kun itselläkin ikä on jo kuusikymmentä. Mahtavaa että olemme saaneet pitää äitimme näin kauan ja toivottavasti vielä monta vuotta lisääkin.