Ystävättäreni kutsui minut mökilleen ensi visiitille. Paikka on aivan mielettömän ihana. Siellä sielu lepää, sanan varsinaisessa merkityksessä. En yhtään ihmettele, että ystävättäreni viettää siellä paljon aikaansa. Maanantaina kun sinne menin, ilma oli meille suosiollinen. Kävimme pitkällä kävelylenkillä, saunoimme ja minäkin pääsin talviturkistani eroon. Mikään ei ole niin virkistävää, kuin mennä saunasta uimaan.
Mökistä rantaan on tehty terassit, joita pitkin on mukava kävellä laiturille. Jalat pysyvät puhtaina ja on muutenkin miellyttävä jalkojen alla. Piha on jätetty luonnontilaan ja minusta se sopii erittäin hyvin tuohon paikkaan.
Ruoaksi nautimme emännän savustamaa lohta, uusia perunoita, kävelyretkeltämme löytämistämme sienistä tehdystä sienimuhennoksesta ja oman maan salaateista. Palan painikkeeksi nautimme hyvää valkoviiniä. Ystävättäreni on miehensä kanssa varsinaisia kulinaristeja, joten makunautinto on taattu. Vietimme ruokapöydän ääressä melkoisen tovin, muistellen menneitä ja parantaessa maailmaa.
Pitkän aterian jälkeen siirryimme terassille nauttimaan vielä lasilliset valkoviiniä. Voiko tämän mukavampaa olla, kuin nauttia upeasta maisemasta, hyvästä viinistä ja rakkaan ystävän seurasta.
Illalla päätimme juhlistaa pitkää, 37 vuotista ystävyyttämme, kuohuviinillä, mansikoilla ja vaniljakastikkeella.Tällaiset ystävän kanssa vietetyt hetket, ovat sellaisia mitä meistä meistä jokainen tarvitsee. Voi hetkeksi irtautua arjesta, ajatella vain itseään ja nauttia. Sen verran itsekkyyttä meissä jokaisessa pitäisi ja saa olla.
Tiistaina ei ollutkaan enää ihan niin lämmin päivä kuin maanantaina. Lähdimme kuitenkin kävelemään ja löysimme vähän mustikoitakin, jotka ystävättäreni sitten laittoi mukaani, kun lähdin ajelemaan kotiin. Lounaaksi söimme ihanaa lohisalaattia. Vietimme taas pöydän ääressä melkoisen tovin, rauhassa ruoasta nauttien.
Emme olleet mökillä sentään ihan kahdestaan, sillä ystävälläni on miehensä kanssa, kolme ihanaa koiraa. Koirat ovat rodultaan Cirneco dell`Etna, se on harvinainen italialainen koirarotu. Koirat ovat kauniita ja hoikkia. Vanhin koirista on neljä vuotias Utu, joka on narttu ja toinen tyttökoira on nimeltään Sumu. Joukon ainoa poika on kaksivuotias Savu. Kaikki ovat menestyneet näyttelyissä loistavasti. Ovat voittaneet niin paljon palkintoja, kuin se ylipäätään on mahdollista. Aivan ihania koiria, niin lempeitä, mutta samalla päättäväisiä. Ihmisrakkaita. Haluavat olla koko ajan lähellä ja mieluummin kainalossa, jos mahdollista.
Koirilla on mielettömän ihanat oltavat mökillä. Voi seurata terassilta mitä pihassa tapahtuu. Saa kulkea aidatulla piha-alueella turvallisesti, kenenkään häiritsemättä. Toisistaan koirilla on tietysti seuraa. Koskaan eivät taatusti ehdi tylsistymään. Uimaan voivat mennä jos uskaltavat. Tämä rotu kun ei kovasti uimisesta välitä. Siellä voi vaikka kastua ja sitten paleltaa.
Tässä kuvassa on kaveruksista nuorin eli Savu. Meistä tuli oikein hyvät kaverit. Sain Savusta yöksi sänkyynikin seuraa. Siinähän me sitten nukuimme, saman peiton alla oikein makeasti. Savu on tietysti kooltaan isoin, koska on uros. Kyllä on komea, niin jalopiirteinen ja upea.
Kiitos vielä rakkaalle ystävälleni, ihanasta ajasta upealla mökillä.
Vaikka emme olleet tavanneet pitkään aikaan, jatkui juttumme entiseen tapaan. Ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Ilman ystäviä meillä ei olisi mitään. Me tarvitsemme elämäämme ihmisiä, joille voimme purkaa kaikki huolemme ja murheemme ja joka jaksaa kuunnella meitä. Varmaan meillä jokaisella on hetkiä, että haluamme irti arjesta edes hetkeksi. Sitten taas jaksamme mennä eteenpäin, niitä tylsiä ja hankaliakin päiviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti