Mietiskelyä

Taas on vierähtänyt aikaa viime postauksesta. Olen ollut jotenkin saamaton ja väsynyt. Leipominenkaan ei ole kiinnostanut ollenkaan. Ystäväni ovat kyllä yrittäneet lohduttaa, että kyllä se inspiraatio takaisin tulee. Pitää vain tehdä jotakin muuta välillä.
Kirjoja olen lukenutkin taas melkoisella vauhdilla. No, pitää joskus tehdä sitä mikä huvittaa, eikä sitä mitä pitäisi tehdä.
Täytyy myöntää, että ajatukseni ovat olleet jossain muualla. Polveni on ollut tosi pahana jo kolmisen kuukautta. Eli sen kanssa tässä nyt on saanut taistella. Kova kipu vie kyllä mehut ihmisestä väkisinkin. Tulossa oleva niskaleikkaus on tietysti myös mielessä. Vaikka niskani leikataan jo toistamiseen, niin jännittäähän se väkisinkin. Tällä viikolla on leikkaus edessä, mutta eiköhän se siitä mene. Ammattitaitoisten neurokirurgien käsissä homma hoituu.
Palataan leipomusten kanssa taas, kunhan pääsen toipumisen alkuun leikkauksen jälkeen.

Voileipäkakkuja juhlapöytään

 Ystäväni halusi tyttärensä pojan ristiäisiin tarjottavaksi voileipäkakkuja. Toinen kakku oli kalakakku. Hankin norjanlohifilettä ja savustin sen. Tein lohesta, keitetyistä kananmunista, tillistä ja ranskankermasta tahnan, joka toimi kakun täytteenä. Leipänä käytin paikallisen leipomon maustelimppua ja vaaleata leipää. Kakun kuorrutus oli ruohosipulituorejuustoa. Koristeena kylmäsavulohta, limen siivuja ja tilliä. Toivomus oli, että koristelu olisi hillitty.

Kalakakku on aina ollut oma suosikkini voileipäkakuista. Isompiin juhliin kannattaa tietysti laittaa tarjolle, niin kala- kuin kinkkukakkuakin. Hyvin monet ihmiset kun ovat valitettavasti kalalle allergisia.

Toiseksi kakuksi tein kinkkuvoileipäkakun. Täyteenä oli kinkusta, paprikasta, majoneesista ja ruohosipulituorejuustosta tehtyä seosta. Leipinä käytin samanlaisia kuin lohikakussakin. Kuorrutus kakussa oli myös ruohosipulituorejuustoa. Koristeina keittokinkkua, balkaninmakkaraa, tomaattia ja herneenversoja. Tähänkään kakkuun ei haluttu liikaa koristeita.

On mukavaa, että voileipäkakut ovat tulleet taas takaisin juhlapöytiin. Mielestäni oli sellainen vaihe,  että niitä ei juurikaan juhlapöydissä näkynyt. Miksi näin, sitä en tiedä, mutta uskon että voileipäkakkuja pidettiin ehkä jotenkin vanhanaikaisina.  Mikä sen mukavampi tarjottava. Kakusta syö moni ja se on näyttävän näköinen. Ajatellaan vaikka sitä, että tekisimme voileipiä muutamalle kymmenelle hengelle, melkoinen urakka sekin olisi. Jokaiselle hengelle saisi laskea 2-3 voileipää, eikä sekään välttämättä riittäisi. Mikä homma siinä juhlien järjestäjälle olisikaan.

 

Kyllähän voileipäkakun tekotarpeet tulee maksamaan, mutta kyllä voileivätkin kalliiksi tulisivat.  Hyvistä, tuoreista raaka-aineista tehdyt voileipäkakut, ovat varmasti juhlavieraiden suosiossa ja muutenkin monet haluavat nauttia mieluummin suolaista, kuin makeaa tarjottavaa. Tietysti juhlapöytään kuuluu myös täytekakku. Se kyllä yleensä kelpaa kaikille vieraille. 

Hae Koko Suomi leipoo kilpailuun mukaan

Kuva Koko Suomi leipoo sivustolta

Toinen tuotantokausi leivontakilpailusta Koko Suomi leipoo on tulossa. Hakuaika on alkanut. Jos olet leivonnasta kiinnostunut ja uskot itseesi, hae ihmeessä mukaan.
Kun itse hain kilpailuun ensimmäiselle kaudelle, en epäröinyt oikeastaan hetkeäkään. Kun näin kilpailun mainoksen televisiossa, ajattelin heti että tuo on minun juttuni. Enhän tietystikkään ajatellut, että kilpailuun pääsisin, mutta se oli varmaa, että haluan hakea kilpailuun.
Me ihmiset ajatellaan usein,  että olenkohan tarpeeksi hyvä ja taitava kilpailemaan, mutta sellaiset ajatukset kannattaa jättää heti alkuunsa mielestään. Itseluottamusta pitää jokaisella sen verran olla, että uskaltaa.
Toki minäkin ajattelin, kun olin laittanut hakemuksen menemään, että tämä on vähän kuin lottoamista, teen nyt rivin varmuuden vuoksi, vaikka en mitään kuitenkaan saakaan. Näinhän sitä yleensä ajatellaan. Mutta ajatellaanpa vaikka mieluummin niin, että koskaan ei tiedä milloin se onni potkaisee. Koen että minua potkaisi onni ja lujaa, kun pääsin mukaan kilpailuun. Kilpailun myötä sain nähdä ja kokea, millaista on, kun tehdään televisioon ohjelmaa ja mitä kaikkea siihen liittyy. Sain uusia ihania ihmisiä elämääni ja kokemus oli sellainen, mitä varmasti vielä "vanhanakin" muistelen.
Suosittelen siis rohkeasti laittamaan hakemuksen menemään. Koskaan ei tiedä milloin se onni potkaisee.

Syntymäpäivä kahvit

Tänään vietin syntymäpäiviäni perheen ja ystävien seurassa. Samalla joimme myös poikani syntymäpäiväkahvit. Tein tarjottavaksi marsipaani-sokerimassakakkua. Kakun isomman osan päällystin marsipaanilla ja pienemmän osan sokerimassalla. 
Täytteenä oli omenasosetta ja vaniljavanukasta. Kostutin kakun vaniljamaidolla.

Oranssi ruusu on mielestäni paras, koskaan tekemistäni ruusuista. Olen siihen todella tyytyväinen.  Tämä ruusu on tehty marsipaanista. Pidän todella paljon oranssista väristä, myös aidoissa ruusuissa.

Valkoiset ruusut tein sokerimassasta. Ihan hyvin nekin kyllä mielestäni onnistuivat. Kyllä valkoinen väri aidoissakin ruusuissa on todella kaunis.

  Tässä kuvassa kakun toinen valkoinen ruusu. Kun näitä tekeleitäni nyt tässä lähdin analysoimaan, niin tämä on näistä kahdesta valkoisesta, mielestäni paras ja kaunein.  Lisää vaan vielä ruusun teko harjoittelua, niin ehkä se "täydellinenkin" joskus vielä syntyy.

 Tein vielä kahvipöytään tarjottavaksi, myös porkkanakakkua. Sitä aloimme maistelemaan jo perjantaina, kun tyttäreni ystävättärensä saapuivat meille. Hyvin teki tämäkin kakku viikonlopun aikana kauppansa.
Kuorrutus oli samanlainen, minkä tein uudenvuoden aaton porkkanakakkuunkin eli maustamatonta tuorejuustoa ja sulatettua valkkosuklaata. Kuvasta ei kyllä näy, että värjäsin kuorrutteen oranssilla pastavärillä - harmillista kyllä. No, se on tämä vuodenaika, kun kuvat eivät ole välttämättä sellaisia, kun niiden haluaisi olevan. Valoa lisää, niin johan alkaa onnistumaan. Kevättä ja valoisia päiviä odotellessa.

Porkkanakakkua

Tein uudenvuoden aaton illanistujaisiin ystäviemme luona, ihanan mehukkaan porkkanakakun. Siitä onkin aikaa, kun olen kyseistä kakkua viimeksi tehnyt. Ohjeen otin Kinuskikissan blogista, mutta tapani mukaan muokkailin ohjetta hieman. 

Kuorrutuksen tein maustamattomasta tuorejuustosta ja sulatetusta valkosuklaasta. Koristeeksi pieniä tähtiä. Kakku oli todella hyvä ja teki hyvin kauppansa kahvipöydässä. Kuorrutus sopi todella hyvin kakkuun, vaikka kokonaisuus olikin melkoisen tömäkkää. Makeaa ja hyvää, niinkuin asiaan kuuluu.

Katsaus vuoteen 2013

Muistellaan vielä vähän vuotta 2013. Kaikenlaista ikimuistettavaa tapahtui. Koko Suomi leipoo - kilpailuun mukaan pääseminen, oli varmaankin se kaiken jännittävin kokemus. Hain kisaan ihan huvikseni, eikä todellakaan tullut mieleenkään, että minut valittaisiin kilpailuun mukaan. Mutta niinhän siinä sitten kävi, että mukana olin. Tästä kokemuksesta voin sanoa, että on sitten mitä "vanhana" muistelee.
Kilpailun myötä tutustuin upeisiin ihmisiin ja sain kokea minkälaista se ohjelman teko televisioon onkaan. Aivan huikea kokemus, jota en unohda koskaan.

Leivonta on tietysti muutenkin kuulunut viime vuoteen, niinkuin muutenkin elämääni, tänäkin päivänä. Se vaan on niin mukavaa. Kannustan aina kaikkia ihmisiä leipomaan ja uskaltamaan myös kokeilemaan, vähän haastavampiakin leivonnaisia. 

Viime vuoteen mahtui monet syntymäpäiväkutsut ja tietysti niitä suru-uutisiakin, mitkä kuuluu valitettavasti elämäämme. Terveyden kanssa saa tietysti jo tässä iässä myös kamppailla. Huhtikuussa minulle asennettiin tahdistin, joka on kyllä ollut hyvä juttu. Olo on huomattavasti parempi siltä osin. Syksyllä jouduin niskani takia taas lääkärin vastaanotolle ja leikkaushan tässä on taas edessä. No, se on tätä elämää, sille ei voi mitään. Yritetään ajatella positiivisesti.

Kuva MTV3/Koko suomi leipoo sivustolta.

Toivotaan että tämä vuosi 2014 on kaikille paras mahdollinen. Ollaan terveitä, muistetaan olla läheistemme kanssa ja nautitaan muutenkin elämästä. Meillä kaikilla on vain tämä yksi elämä. Eletään se mahdollisimman hyvin. Annetaan aikaa myös itsellemme ja omalle hyvinvoinnillemme.
Kiitos kun olette käyneet lukemassa blogiani ja katselemassa kuvia. Leivonnasta tulee kuvia ja juttuja jatkossakin, sillä mikäs sen mukavampi harrastus olisikaan.