Lapsuudenystävä vierailulla

Minulla on lapsuudenystävä, jonka kanssa olemme olleet ystäviä n. viisikymmentä vuotta. Hän asuu Marokossa, Casablancassa ja on asunut siellä jo liki kolmekymmentä vuotta. Olemme pitäneet yhteyttä ja tavanneet, näiden vuosien aikana aina kun se vain on ollut mahdollista. Vuosia ja vuosia haaveilin, että pääsisin käymään rakkaan ystäväni luona Casablancassa. Vuodet vierivät, eikä vain tullut mahdollisuutta matkustaa häntä tapaamaan. Kunnes vuonna 2011 aloin puhua lapsilleni ja vävylleni, että lähtisivätkö he kanssani Marokkoon. Onneksi sain nuorison innostumaan matkasta ja niinpä aloimme sitä suunnittelemaan. Lähdimme matkaan elokuun viimeisenä päivänä ja olimme Marokossa reilun viikon. Asuin tämän ajan poikani kanssa, ystäväni perheen luona ja tyttäreni miehensä kanssa asuivat hotellissa. Matkasta tuli ikimuistoinen. Mitä vieraanvaraisuutta saimmekaan  osaksemme ystäväni luona. Tunsimme todellakin itsemme tervetulleiksi heidän kotiinsa. Ystäväni oli puhunut vuosia, että koskahan pääsisin lomailemaan heidän luokseen. Niinpä matka vihdoin toteutui.

Sain ystäväni meille vastavierailulle heinäkuussa ja olen siitä ikionnellinen. Vietimme aikaa yhdessä jutellen, herkutellen ja nauttien toistemme seurasta.
Kuinka ovatkaan yhteydenpito mahdollisuudet muuttuneet vuosien myötä. Muistan kun kirjoittelimme kirjeitä alkuun kun hän muutti Casablancaan ja sovimme tapaamiset, kun hän saapui vanhempiaan tapaamaan. Nykyään mahdollisuudet pitää yhteyttä ovat todella hyvät, kirjoitetaan sähköpostia, kirjoitellaan whatsapissa ja jutellaan skypessä. Kyllä nykytekniikka on mahtavaa.

Olen usein miettinyt, että kun toisen ihmisen kanssa on niin pitkä yhteinen historia, kuin meillä ystäväni kanssa, kaikki on niin helppoa. Toinen ymmärtää heti mitä tarkoitan, juttu lähtee jatkumaan siitä, kuin oltais viimeksi eilen tavattu ja tietää että toiselle voi puhua kaiken, senkin mikä mieltä painaa.

Koiramme Jasse ihastui ystävääni koko sydämestään. Ehkä Jasse myös osaltaan helpotti ystäväni oman koiran ikävää. Heidän perheessään on kymmenvuotias amerikancockerspanieli,  nimeltään Vogue. Aivan ihana kaveri ja perheensä hellimä, tietysti.

Olen tosi onnellinen, että vihdoinkin sain rakkaan ystäväni meille ja saimme viettää kiireetöntä aikaa yhdessä.
Saa nähdä, koska tapaamme seuraavan kerran. Olen sanonut tyttärelleni, että haluan uudelleen Casablancaan hänen kanssaan ja jos saisimme vielä houkuteltua sisareni mukaan matkalle, se olisi mahtavaa.
Kiitos rakkaalle ystävälleni ystävyydestäsi. Olet minulle todella tärkeä. Olen onnellinen että minulla on sinut.