Monenlaisia pullia leivottu tänään

Hei taas. Tänään oli pullan leivontapäivä. Katselin mitä hilloja jääkaapista löytyy ja löytyihän sieltä. Oli purkin loput lemoncurdia ja vadelmahilloa. Raparperihilloa ajattelin ensin laittaa myös, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Haluan laittaa sitä paahtoleivän päälle, kun sitä ostan seuraavan kerran. Maistoin toki sitä ja se maistui todella hyvältä.
Ensimmäisessä kuvassa on suosikkipulliani eli voisilmäpullia. Ne on niin hyviä ja niin helppo valmistaa. Tavallisia pyöreitä pullia, joihin leikataan päälle aukko saksilla ja se täytetään voilla ja sokerilla. Sen jälkeen voitelu kananmunalla ja uuniin paistumaan.

Toisessa kuvassa on vadelmahillopullia. Kaulitse taikina levyksi ja levitä vadelmahillo levylle. Vedä taikinapyörällä n. 2cm leveitä suikaleita ja taita ne kahtia ja pyöräytä vastakkaisiinn suuntiin ja pyöräytä pullaksi. ( Tulikohan tämä selitys nyt tarpeeksi selvästi ;) vähän epäilen).
Sitten tietysti voitelu munalla ja ja päälle raesokeria.

Kolmannessa kuvassa on pyöreitä kierrepullia ja täytteenä voita ja fariinisokeria. Fariinisokeri sopii pullien täytteeksi tavallisen sokerin sijasta erittäin hyvin.
Silloin pullaan tulee ihana kinuskinen maku ja vaihtelua saa fariinisokerilla myös  ihan tavallisiin korvapuusteihinkin.

Viimeisessä kuvassa on lemoncurd täytteisiä ihania kierrepullia.  Taas kaulitaan taikinasta levy ja laitetaan lemoncurdia levylle. Mitään muuta se ei tarvitse eli ei siis sokeria tähän.
Tehdään pullat samalla tavalla kuin vadelmatäytteiset pullatkin.

Joskus on hyvä tarkistaa jääkaappi, että mitä sieltä löytyykään. Pullan leipominen on tosi mukavaa. Aina voi säveltää kaikenlaista uutta ja täytteiksi voi laittaa vaikka mitä. No ei ehkä ihan mitä vaan,  mutta kaikenlaisia hilloja esimerkiksi.
Nyt on pakastimessa  taas vierasvaraa ja toki ne itsellekkin maistuu.
Leipokaa ihmeessä pullaa. Kuinka hyvältä maistuukaan lämmin pulla ja kylmä maito.

Gluteenitonta mansikkakakkua

Hei taas pitkästä aikaa. Leipomisrintamalla on ollut melko hiljaista ja ne mitä olen leiponut, on jostakin syystä jäänyt kuvaamatta. Olen minäkin varsinainen bloginpitäjä. No mutta, nyt tein viime viikonlopuksi tuttavalle kesäisen gluteenittoman mansikkakakun.

Kakku on siis gluteeniton ja n. 10 hengelle. Täytteeksi haluttiin jotakin raikasta eli vaahdotin kuohukermaa, lisäsin vaahtoon hieman vaniljakreemijauhetta ja kaksi purkkia Piltti aurinkoinen sosetta. Laitoin kerroksiin myös lemoncurdia.

Päällystin kakun kermavaahdolla. Koska kotimaisia mansikoita ei oikein ollut saatavilla, laitoin ulkolaisia kakun koristeeksi. Pesin mansikat ja kuivasin, jonka jälkeen sokeroin ne, tuttavani pyynnöstä.
Sokeri tekee mansikoista tietysti kostean näköiset, mutta niin tehdään kuin "asiakas" pyytää.
Kesäinen mansikkakakku on mielettömän hyvää.  Toivottavasti tämäkin kakku oli sitä.

Kesä on nyt parhaimmillaan ja kohta saamme myös niitä ihania kotimaisia mansikoita. Toivottavasti hintakin on sen verran kohtuullinen, kun satoa on enemmän saatavilla, että voi ostaa taas talven varalle mahdollisimman paljon mansikoita. Mansikka on aina ollut minulle marjoista ykkönen. Söisin niitä vaikka kuinka paljon.

Nautitaan aurinkoisista päivistä ja lupaan aktivoitua taas kirjoittamaan tänne blogiinkin useammin.
Meillä on mukavia musiikkijuttuja tulossa. Niistäkin voisin teille kirjoittaa, jos teitä kiinnostaa. 

Minttusuklaamuffineita

Pitkästä aikaa taas jotain leivontaakin. Naapurini ja ystäväni järjesti naisten paljuillan heidän pihallaan. Meitä oli viisi naista. Vein tuliaisiksi kuorrutettuja minttusuklaamuffineita. Laitan tähän ohjeen näistä herkullisista ja myös helposti valmistuvista muffineista.

4 munaa
2 dl sokeria
2 dl sulatettua voita
2 dl kermaa ( kevyt-tai kuohukermaa)
4 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Sekoita munat, sokeri, voi ja kerma vispilällä sekaisin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita hyvin. Paista 200° n. 15 min. uunista riippuen.
Laitoin taikinan reilun kokoisiin Pirkan paperisiin muffinivuokiin.

Tähän perustaikinaan voit lisätä halutessaan marjoja, suklaata tai mitä ikinä haluatkin.
Näihin muffineihin lisäsin reilu puoli levyä Pandan minttusuklaata paloiteltuna.

Kuorrutus sisältää

2 dl kermaa vaahdotettuna
1 rasia suklaatuorejuustoa ( tuorejuustoa kannattaa vähän pehmentää eli sekoittaa kulhossa)
vaniljasokeria maun mukaan

Koristeena

minttusuklaata rouhittuna
suklaa nonparelleja

Katsaus vuoteen 2018

Ajattelin vähän muistella elämäni vaikeinta ja raskainta vuotta. Kuulostaa varmaan aika kurjalta,  mutta näin minä viime vuoden koen.
Mutta kerronpa teille mitä kaikkea viime vuonna tapahtui.

TAMMIKUUssa ystäviemme koira Roope kuoli. Se oli kova isku, koska Roope oli minulle kuin oma koira. Meidän koiramme Jasse ja Roope olivat hyvät kaverit. Ikäeroakin heillä oli vain  puoli vuotta.
Lemmikistä tai paremminkin perheenjäsenestä luopuminen on todella raskasta. Tiedän sen kokemuksesta, kun olen sen itse kokenut vuosia sitten.
Kuului kuukauteen jotain mukavaakin. pidimme motoristi ystävällemme porukalla yllätyssynttärit. Minä tein illanviettoon täytekakun motoristi teemalla. Päivänsankari saatiin yllätettyä ja kaikki nauttivat illasta. Mieheni ja minä esitimme musiikkia ja ilta sujui hyvästä seurasta ja herkuista nauttien.
Tammikuussa on myös poikani ja minun syntymäpäivä.

HELMIKUUssa joutui tyttäreni niskaleikkaukseen ja siitä olin tietysti huolehtivana äitinä huolissani. Kaikki meni kyllä hyvin ja toipuminen lähti hyvin etenemään.
Minuun iski kova flunssa. Sain yskiä todella pitkään ja kova kuumekin tuli vielä kaiken lisäksi. Siitäkin sitten kyllä ajan mittaan selvisin.

MAALISKUUssa kävimme mieheni kanssa Tamperetalossa kuuntelemassa entisen Rainbow yhtyeen solistia Joe Lyn Turneria. Konsertti oli todella loistava. Jotakin mukavaakin sentään tähän kuukauteen mahtui.
Ikävää oli se, että äitini vointi alkoi huonontua. Hän oli asunut palvelutalossa jo muutaman vuoden  ja sairastanut Alzheimerin tautia. Hänen tilansa huolestutti meitä, hänen läheisiään, todella paljon.

HUHTIKUUssa pääsiäisenä rakas äitini nukkui pois. Se oli todella järkyttävää, kun tieto tuli. Vaikka olimme siihen jollakin tasolla varautuneetkin, niin silti se on raskainta mitä voi olla. Äiti on aina äiti,  rakas ja tärkeä ihminen.
Tyttäreni halusi siunata haudan lepoon rakkaan mummunsa. Olen siitä hänelle todella kiitollinen ja ylpeä myös siitä, että hän kykeni siihen tehtävään. Hän puhui rakkaasta mummustaan niin kauniisti, muistellen lapsuuttaan ja kaikkea mummuunsa liittyvää. Äidilleni olimme me kolme lasta ja meidän lapsemme, maailman tärkeimmät ihmiset.

 

TOUKOKUUssa sai sentään ajatuksensa vähän muuhun, kun lähdimme tyttäreni ja vävyni kanssa Singaporeen. Vävy työmatkalle ja tytär ja minä seikkailemaan mahtavaan Singaporeen. Kaupunkivaltio on aivan mielettömän huikea paikka. Ilma oli tosi lämmin ja vilvoittava viuhka kädessä siellä saikin kulkea. Tutustuimme tyttären kanssa Garden by the Bayhin, joka on suuren suuri puutarha-alue, täynnä mitä uskomattomampia kasveja ja puita. Toinen upea paikka oli Singapore Zoo, jossa näki monia harvinaisia eläimiä, jopa kaksi valkoista tiikeriä. Tietysti kävimme myös Kiinalaisessa ja Intialaisessa kaupunginosassa.

KESÄKUUssa naapurin tyttö vietti ylioppilasjuhliaan, joihin meidätkin kutsuttiin. Siellä myös hieman lauloimme vieraille.
Viikinsaaressa kävimme ystävien kanssa Saari Bluesissa.

HEINÄKUUssa on tyttäreni syntymäpäivä.
Mieheni siskonpojan häitä juhlittiin isolla porukalla. Häät ovat aina niin ihanat juhlat.
Vietimme taas Blues/Rock iltaa meidän puutarhassa. Ilta onnistui hyvin ja porukkaa oli paikalla todella paljon.

ELOKUUssa oli taas Blues tapahtuma, jonka järjesti ystävämme bändinsä kanssa.
Olin ollut mammografia tutkimuksissa ja viikko siitä kun kuvaukset olivat olleet sain puhelinsoiton, että pitää mennä uuteen kuvaukseen.

SYYSKUUssa tutkimukset jatkuivat ja epätietoisuus kalvoi niin, että elämäni oli melko sekaisin. Mikähän siinä on, että aina ensimmäisenä ajattelee pahinta. Kerroin lääkärille, että olen lähdössä lomamatkalle. Hän kannusti lähtemään ja unohtamaan siksi aikaa ikävät asiat. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty.

LOKAKUUssa lähdin ystävättäreni kanssa Bulgarian Nessebariin, kahdeksan päivän lomalle. Paikka oli hieno ja vanha kaupunki todella upea paikka. Ainoa negatiivinen asia oli se, että lokakuu on minun mielestäni liian myöhäinen ajankohta lomailla siellä. Minä itse pidän lämpimästä ja sellaisessa paikassa haluan aina lomani viettää. Toinen kurja juttu oli, kun ystävättäreni oli flunssainen ja yski kovasti, joten hän ei pystynyt täysillä lomastaan nauttimaan. Lämmin ilma olisi edes hiukan helpottanut hänen oloaan, mutta siitä emme valitettavasti saaneet nauttia.
Tutkimukset rinnan osalta jatkuivat lomalta palattuani. Silloin sain myös diagnoosin eli tiehyensisäinen syöpä oikeassa rinnassa. Sanan syöpä sain lukea epikriisistä, joka oli tullut postin tuomana kotiini, sillä aikaa kun olin lomamatkalla. Kyllä siinä itku pääsi kun sen ensi kertaa lausunnosta luin.

MARRASKUUssa jouduin sitten rintaleikkaukseen edellisellä viikolla, kun pidimme mieheni 60 vuotis juhlat. Onneksi olimme ulkoistaneet ruoanlaiton ja kakkujen leipomisen tutulle pitopalvelun emännälle. Kaikki juhlissa sujuikin todella hienosti. Ilta sujui kaikin puolin hyvin. Iltaan kuului paljon musiikkia ja tanssilattiallakin riitti porukkaa.
Lähdin muutamaksi päiväksi Helsinkiin tapaamaan tytärtäni.

JOULUKUUssa oli rintaleikkauksen jälkitarkastus ja sädehoidon suunnittelu. Syöpälääkärin sanoja lainatakseni, olen onnekas kun syöpä löydettiin ajoissa ja leikkauksessa todettiin, että se oli vielä pienempi kuin mitä alkuun luultiinkaan.  Kolmen viikon sädehoitojakso tulee vielä, mutta sen kyllä kestää kun tietää, että se on vielä varmistus sille, että kaikki saadaan hoidettua pois.
Joulukuussa on koiramme Jassen syntymäpäivä. Rakas vaarimme täytti jo kolmetoista vuotta.

Kun mietin tätä mennyttä vuotta 2018 voin todellakin sanoa, että helpolla en siitä selvinnyt, mutta selvisin kuitenkin. Raskainta oli tietysti rakkaan äidin menetys. Toisaalta pitää olla kiitollinen, että saimme pitää äidin niin kauan. Hän oli kuollessaan 91 vuotias. Ei voi muuta kuin kiittää häntä kaikesta, mitä hän on lastensa ja lastenlastensa hyväksi tehnyt.

Vaikka syöpä on todella yleistä tänä päivänä, niin kun se kolahtaa omalle kohdalle, niin kyllä se pysäyttää. Voin tällä hetkellä sanoa, että pääsin vähällä ja olen onnekas. Toisinkin olisi voinut olla niinkuin lääkäri sanoikin. Kun tätä kirjoitan, olen saanut sädehoitoa viikon. Vielä on kaksi viikkoa jäljellä. Toivottavasti sen jälkeen kaikki onkin sitten siinä. Koskaan ei voi tietenkään olla varma mistään, mutta ajatellaan positiivisesti ja uskotaan parempaan ja että mitään ei ole jäänyt huomaamatta.
Valoisalla mielellä jatketaan tätä vuotta 2019. Otetaan elämästä kaikki irti. Nautitaan perheestä, ystävistä ja kaikesta mikä tuottaa itselle iloa. Jokaisella on aikaa rajallisesti. Kuinka paljon sitä aikaa kullakin on, sitä emme onneksi tiedä. Ei jätetä huomiseksi mitä voimme tänään tehdä, kokea ja nähdä.

Kaksikerroskakkua pioni koristeilla ja gluteeniton kakku

Sain jo viime syksynä kakkutoimeksiannon tuttavaltani, hänen syntymäpäivä juhliinsa. Olemme itseasiassa samojen aikuisten poikien tätejä, joten olemme siis tunteneet toisemme jo melkoisen tovin. No, hän siis pyysi minua tekemään juhliinsa kaksi kakkua, toinen kaksikerroskakku ja lisäksi  toivomus oli, että kakku on "nakedcake". Toinen kakku oli gluteeniton kakku, mukaellen isomman kakun tyyliä ja koristelua. Pöydän koristelussa käytettiin pionikuvioisia lautasliinoja ja pioneja toivottiin myös kakkujen koristeiksi.

Tein pionit sokerimassasta ja kukkien lehdet myös. Värimaailma oli hennon vaaleanpunaista, valkoista, jota värjäsin hivenen vaaleanpunaisella ja tummemman punaista myös. Näitä pioneita oli tosi mukava tehdä. Toki ne piti valmistaa hyvissä ajoin ennen kakkujen noutoa, koska niiden pitää hieman kovettua ja pitää muotonsa. Tein siis eri kokoisia kukan osia, jotka laitoin päällekkäin ja lisäsin kerrosten väleihin hieman elintarvikeliimaa, jolla osat pysyivät paikoillaan.
Koska kakun pinta oli vaahdotettua kermaa, laitoin kukkien alle hieman murskattua valkosuklaata,  että sokerimassakukat eivät ala sulamaan kerman päällä.
Kerroskakun kasaamisessa en käyttänyt kakkutukia, vaan laitoin ylimmän kakun alle juuri sen kokoisen vahapintaisen kakkupaperin. Kakku oli hyvin säilyttänyt muotonsa.

Pienempi kakku oli siis gluteeniton. Muuten kakku oli koristelun suhteen samantyylinen kuin isompi kakku. Minusta on hieno ajatus, että keliaakikoita muistetaan omalla kakulla, eikä keksitä jotakin helppoa valmista vaihtoehtoa kaupasta. Tänä päivänä on paljon keliaakikoita, joten usein teen isommatkin kakut sellaiseksi, joita voivat kaikki syödä.
Kerroskakku pitää tehdä sen verran jämäkämmäksi, joten siinä en noudattanut gluteenitonta vaihtoehtoa.

Olin tyytyväinen kakkuihin, niinkuin oli myös päivänsankari, joka kakut minulta tilasi. Se on aina paras kiitos ja palaute.

Loppuvuoteni onkin mennyt hyvin pienellä leipomisella oman tilanteeni johdosta. Olen ollut kirurgisessa toimenpiteessä, jonka jatkohoito alkaa tammikuun 7.päivä. Kun hoidon kolmen viikon jakso on takanapäin, voin taas alkaa uudella innolla ja toivottavasti myös hyvällä voinnilla, jatkaa tätä mukavaa harrastusta eli leipomista.

Nessebar, Bulgaria 2. - 10.10.2018

Olimme ystävättäreni kanssa lokakuun alussa kahdeksan päivän matkalla Bulgarian Nessebarissa. Hotellimme oli Festa Panorama. Hotelli oli perus siisti ja koska meillä oli all inclusive, kuului samaan hintaan niin aamiainen, lounas kuin päivällinenkin. Täytyy kyllä sanoa, että loppulomasta alkoi kyllä ruuat maistua jo hiukan mauttomilta ja menu toistaa itseään.
Yhden kerran kävimme syömässä muualla kuin hotelllissamme ja sekin oli pizzapaikka viereisen Sunny Beachin alueella. Se olikin ainoa paikka joka oli siellä varmaankin auki. Hotellit olivat siellä jo sulkeneet ovensa talvitauolle. Mitäpä tästä opimme, kannattaa lomailla Bulgariassa jo aiemmin kuin vasta lokakuussa.

Näkymä huoneemme parvekkeelta oli kyllä hyvä. Minulle on aina tärkeää, että hotellihuoneen parvekkeelta näkyy meri ja niin hankin meille huoneen taas merinäköalalla. Eikä tuo allas aluekkaan hassummalta näytä. Vaikka altaat näyttävät houkuttelevilta, niin vesi niissä oli jäätävän kylmää. Minä kävin kerran kastamassa siellä itseni ja ystävättäreni ei kertaakaan, vaikka pidämmekin molemmat kovasti uimisesta.
Sisäallaskin hotellista löytyi ja siellä uimme kerran. Mereen emme menneet kertaakaan, koska rannat olivat täynnä meduusoita. Olen kerran Thaimaassa uinut meduusaparveen ja se kerta riitti minulle.

Nessebarin alueeseen kuuluu myös vanhakaupunki ja siellä tietysti piti käydä tutustumassa. Upea paikka se olikin ja mitä kauniita vanhoja rakennuksia siellä olikaan. Lähdimme sinne rantakatua pitkin kävellen, kun ilma oli sinä päivänä oikein mukava. Matkaa sinne kertyikin jonkun verran ja taksilla tulimme kyllä sitten takaisin hotellille, kun olimme siellä muutamia tunteja kierrelleet.

Vanhassa kaupungissa on asukkaitakin jonkun verran ja tietysti todella paljon turisteja kyttääviä kauppiaita ja kojuja, joihin huudellaan asiakkaita kaduilta. Tavaraa on tarjolla krääsästä vähän parempiinkin tuliaisiin. Vanhoja kirkkoja oli myös monta. Yhdessä kävimme sisällä asti tutustumassa ja sieltä ostinkin tyttärelleni kauniin ikonin ja itselleni pienen jääkaapin oveen laitettavan ikonin.

Tämän aukion laidalla oli mukava kahvila, minne istuimmekin huilaamaan vähäksi aikaa ja paikka olikin suosittu väkimäärästä päätellen. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin, muutenhan lomamme oli lämpötilan suhteen vähän liian viileä minulle. Minä tykkään, että on lämmintä ja aurinkoista. Miksi lähteä ulkomaille palelemaan. Huvitti kun hotellissamme asustavat kaksi suomalaista naista istuivat kaiket päivät allas-alueella toppatakit päällä. Sitä minä en aio lomamatkallani tehdä koskaan.  Lämpimään kun olen lähtenyt, niin siellä pitää myös tarjeta. Kelien suhteen paikan valinta kyllä kieltämättä harmitti. Jos ensi vuonna taas lähdemme ystävättäreni kanssa lomalle yhdessä ja todennäköisesti lähdemme, niin kohteessa pitää olla lämmin, siitä aion pitää huolen. Lokakuu on siinä mielessä hankala kuukausi, että pitää lähteä vähän kauemmaksi, että saa nauttia varmasta auringosta ja lämmöstä.

 

Matka oli muuten ihan onnistunut, mutta ainoa kurja asia oli, että ystävättäreni oli hieman kipeä jo lomalle lähtiessä. Yskä kiusasi häntä todella rajusti. Siksikin olisi ollut hyvä, jos olisi ollut lämmintä koko lomamme ajan, mutta näin ei nyt valitettavasti ollut.
Tietysti loma on aina mukava asia ja rentoutumaanhan lomalle lähdetään. Aurinkoinen sää ja helle ovat aina plussaa. Kohteen valintaan pitää vaan ensi syksynä paneutua vielä tarkemmin.
Ensi vuodelle on tietysti jo matkasuunnitelmia tehty. Keväälle on suunnitelmissa lapsuudenystäväni kanssa matka Dubaihin ja ehkä tyttäreni ja mahdollisesti vävyni kanssa, muutaman päivän matka Pariisiin. Pariisi on ollut haaveissani jo vuosia. Pariisin lentokentällä olen kerran ollut, kun olimme matkalla vuosia sitten Marokkoon ja koneen vaihto oli siellä.
Tällaisella matkailuhullulla kuin minä olen, on aina joku matkasuunnitelma menossa.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein Onnekasta Vuotta 2019. Tehkää sitä mistä olette aina haaveilleet. Meillä kenelläkään ei ole aikaa hukattavaksi. Nautitaan jokaisesta uudesta päivästä ja uudesta mahdollisuudesta nähdä ja kokea jotakin uutta ja ihanaa. 

Matkamuistelua ja sivupalkin uuden osion esittely

Olen ollut tosi pitkään poissa täältä blogista eli hiljaista on ollut. Minulla oli käytössä väliaikainen läppäri, josta en saanut ladattua kuvia blogiini lainkaan.
Nyt pitäisi varmaan olla kuvia joululeivonnaisista, mutta nyt laitoinkin kuvan viime toukokuun Singaporen matkalta. Syy miksi laitoin reissukuvan, on tietysti jatkuva matkakuume ja hei sain myös laitettua blogin sivupalkkiin kohteen "Maat joissa olen käynyt" osion. Siellä on tällä hetkellä kaikki viisitoista maata nimettynä, joissa olen käynyt ja lomaillut.
Koska matkustaminen uusiin maihin on intohimoni, niin ajattelin, että tuosta on aina itsekkin mukava kurkistaa missä sitä onkaan tullut käytyä.
Menenpä tuohon kuvaan sen verran, että se on otettu huoneestani hotelli Ritz Charltonista. Ei hassummat näkymät vai mitä olette mieltä.
Singaporeen menisin vaikka heti uudelleen. Ihana paikka.
Viimeksi olin lokakuussa ystävättäreni kanssa Bulgariassa, josta kerron teille enemmän toisella kertaa.