Olin tänään kuuntelemassa Mouhijärven kirkossa, Tomi Metsäkedon konserttia. Flyygeliä soitti pianisti Jukka Nykänen. Tomi Metsäketo on aivan mielettömän hyvä laulaja. Kirkossa hänen äänensä pääsi todella oikeuksiinsa, koska akustiikka oli niin mahtava. Kyllä meni kylmät väreet, kun häntä kuunteli. Hän lauloi italiaksi, englanniksi ja suomeksi. Yksi laulu oli ilmeisesti tanskaa. Kappaleet olivat kansanlauluja, musikaali sävelmiä ja muuta kirkkoon sopivaa musiikkia. Viimeiseksi hän lauloi Romanssin, jonka Leif Wager on tehnyt tunnetuksi ja laulanut sen myös aikoinaan elokuvassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Kun Metsäketo lauloi tätä kappaletta, tuli minulle pakostakin tippa silmään. Tällä laululla on niin tärkeä merkitys elämässäni ja muistoissani. Mieheni lauloi tämän kappaleen minulle, viiskymmentävuotisjuhlissani, seitsemän vuotta sitten tammikuussa ja muutaman kuukauden kuluttua siitä, meidän elämämme muuttui totaalisesti. Tämä kappale tuo aina mieleeni tuon ajan, kun kaikki elämässämme oli vielä "normaalia". Mutta hei, nyt piti kirjoittaa ihanasta konsertista.
Säestäjänä Tomi Metsäkedolla oli siis pianisti Jukka Nykänen. En ollut koskaan aiemmin häntä kuullutkaan. Mielettömän taitava muusikko. Reilun tunnin kestänyt konsertti oli todella ihana kokemus. Kirkko oli tietysti täynnä ihmisiä. Ablodit olivat melkoiset, jokaisen kappaleen jälkeen, eikä todellakaan aiheetta. Uskon, että moni muukin kuulija on samaa mieltä kanssani, että oli aivan huikean ihanaa kuunnella näin lahjakasta esiintyjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti