Vietimme aurinkoisen viikonlopun ystäviemme mökillä Rikkajärven rannalla. Paikka oli aivan mielettömän ihana. Mökin emäntä olikin sanonut paikan ensi kerran nähdessään, että jos en tätä saa, en huoli mitään muuta. Allekirjoitan kyllä tuon minäkin. Rikkajärvi on suuri järvi ja myös syvä. Sieltä löytyy jopa 80 metriä syviä kohtia. Rikkajärvestä pääsee Juojärvelle, josta pääsee jo vaikka miten pitkälle, taisi olla Saimaalle asti jos oikein muistan.
Mökin isäntä on innostunut kalastuksesta ja perjantaina piti tietysti ottaa uisteluvavat miehille mukaan veneretkelle. Itse olin ensimmäistä kertaa oikein kunnon veneessä. Nautin aivan suunnattomasti, kun isäntä laittoi vähän vauhtia paattiin. Saaliitta vain jäivät miehet tällä kalareissulla, tosin ilmakin oli niin lämmin, että kalat olivat varmaan uineet vähän syvemmälle.
Tämä kukka-asetelma oli minusta hauska. Vaaleanpunaiset kottarit ja siellä tietysti sävyyn sopivat pelargoniat. Nämä kottarit oli emäntä saanut mieheltään lahjaksi.
Ihastuin kyllä totaalisesti maisemiin, mitä mökin pihalta näkyi. Koko viikonlopun oli niin ihanat ilmatkin ja järvi peilityyni. Vaikka isommalta tieltä ei ole tälle mökille paljonkaan matkaa, hiljaisuudesta saa silti nauttia. Lähimmät naapuritkin ovat läpi vuoden taloissaan asuvia.
Lähdimme siis heti perjantaina veneilemään ja nauttimaan upeista maisemista. Mökkejähän Rikkajärven rannalla on jonkin verran. Mutta lahden poukamassa, missä ystäviemme mökki sijaitsee, on vain kaksi taloa, jossa siis asutaan ympäri vuoden. Maisemat olivat kyllä henkeä salpaavia, voin sanoa.
Tässä on kaksi siltaa vierekkäin. Vanha ja uusi sulassa sovussa. Kun katselen näitä kuvia, tunnen olevani edelleen siellä veneessä. Niin ihana kokemus se minulle oli. Nautin joka hetkestä.
Perjantai-iltana ajelimme mökille kauniissa iltaruskossa. Mikä voisi olla kauniimpaa, en osaa kyllä yhtäkkiä sitä sanoa. Kyllä meillä täällä Suomessakin on kaunista, vaikka itse haikailenkin aina lomalle ulkomaille. Tosin kesämökistä olen aina haaveillut, ihan täältä kotisuomesta.
Lauantai-iltana saunoimme hyvissä löylyissä ja sain kuin sainkin heitettyä talviturkin pois. En tosin kyllä uinut oikeastaan juuri paljoakaan, kun vesi tuntui niin viileältä. Ihmettelen kyllä itseäni, minä joka olin lapsena aivan mieletön vesipeto. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni lähellä uimarantaa, joten siellä tuli vietettyä aina kaikki kesät. No, johtuu varmaan vanhenemisesta tai jostain muusta, en tiedä. Uskoisin kyllä, että jos itsellä olisi kesämökki, kyllä siellä tulisi uitua ja paljon.
Tässä palailemme lauantain veneretkeltä taas mökille. Ihanat tyrskyt jäivät jälkeemme.
Lauantai-iltana oli aivan mielettömän upea auringonlasku, että pitihän se kameralle ikuistaa. Kaunista, kaunista.
Vietimme niin rentouttavan ja ihanan viikonlopun, parhaassa mahdollisessa seurassa. Kiitokset rakkaille ystävillemme mielettömän hyvistä tarjoiluista, mukavista juttutuokioista, ihan parhaasta seurasta, mitä voi kuvitellakaan. Omistatte maanpäällisen paratiisin. Kyllä siinä tuli tippa silmään, kun juna-asemalla halasimme ja hyvästelimme ystävämme. Odotamme seuraavaa mökkireissua jo
kovasti. Kiitos vielä kerran teille kummallekkin. Olette ihania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti