Kokeilin sitten tehdä Aleksanterin leivoksia. Melkoinen katastrofi siitä sitten tulikin. Koko homma lähti väärille jäljille jo siinä vaiheessa, kun laitoin taikinan liian korkeareunaiselle uunipellille. Koska taikina on erittäin murenevaista, olisi minun pitänyt jo siitä tajuta, kuinka vaikeaa on pohja saada pois pelliltä kypsänäkin. Sain siis taikinan kyllä hyvin levitettyä pellille ja paistettuakin, mutta en antanut sen tarpeeksi pellillä jäähtyä, vaan yritin sitä pois pelliltä leikkuulaudalle liian aikaisin. No, siinä se sitten olikin, pohja tietysti murtui. Osa tippui lattialle (meidän Jasse oli tietysti heti paikalla) ja osa pöydälle. Hetken ajattelin että heitän roskiin kaikki, kunnes järjen ääni voitti ja tein siitä mikä jäi isommaksi palaksi, nämä muutamat leivokset.
Mutta en minä tästä lannistunut. Seuraavalla kerralla kun näitä taas kokeilen, olen ehkä hiukan viisaampi miten pitää toimia. Niinhän sitä sanotaan että erehdyksistä oppii. Toivottavasti näin käy minullakin ensi kerralla.
Mutta mennäänpä siihen mitä laitoin leivosten väliin eli omenasosetta. Päällä on tomusokerikuorrutetta, johon laitoin hiukan sitruunamehua ja punaista elintarvikeväriä. Tummasta sulatetusta suklaasta pursotin raidat ja vedin coctailtikulla kuviot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti