Olimme ystäväpariskunnan luona yökylässä. Veimme heille tuliaiseksi tekemääni saaristolaisleipää. Ajattelin, että teenpä vielä jotakin makeaa kahvin kanssa. Jostakin blogista, en muista mistä, löysin raparperipiiraan ohjeen. Muokkailin sitä hieman, eli jätin kookoshiutaleista tehdyn päällisen pois. Keitin raparpereista hillosokerin kanssa soseen ja valmistin taikinan jonka laitoin irtopohjavuokaan. Taikina siis vuokaan ja raparperisose päälle, niinkuin piiraissa yleensä laitetaan. Oletin ilman muuta että raparperit jäävät pinnalle, niinkuin aiemminkin kun olen piiraita tehnyt. Näinpä ei sitten käynytkään. Yhtäkkiä raparperit olivat painuneet taikinan sisään. Kakkuhan näyttää ihan hyvältä, ajattelin. Niinpä pakkasin sen mukaamme, kun lähdimme ystävillemme kyläilemään. Ajattelin että ollaan sitten porukalla koekaniineita, kun maistamme kakkua. Yllätys oli melkoinen, sillä kakku oli todella hyvää. Raparperit olivat kakun sisällä, mutta kakku oli silti aivan kypsä. Sitä olinkin miettinyt, että minkälaista kakku on sisältä ja eihän se vain ole raakaa. Nautimme kakkua vaniljajäätelön kanssa. Maku oli todella hyvä ja kaikki tykkäsivät. Mietin jälkeenpäin, että olisikohan syy ollut osaksi perunajauhoissa, joita tuli taikinaan. Perunajauhothan tekee taikinasta aina hieman pehmeämpää, kuin jos käyttäisi pelkkiä vehnäjauhoja. Raparperisose oli taas vastaavasti painavaa ja humpsahtikin sitten taikinan sisään. Taidan tätä tehdä kyllä toistekkin, niin hyvää se oli.
Ilta ystävien kanssa oli todella rentouttava. Söimme ihanaa, talon isännän savustamaa kalaa, uusia perunoita ja salaattia, hyvää punaviiniä unohtamatta. Lauloimme ja mieheni soitti kitaraa. Ilta vierähtikin sitten yön puolelle, ennenkuin menimme nukkumaan.
Aamulla isäntäväki tarjoili maittavan aamiaisen ja iltapäivällä nautimme isännän valmistaa kanawokkia, jonka hän teki aurinkoisessa säässä ulkona. Koiramme Jasse nautti, kun sai nuuskutella uusia hajuja. Kiitos rakkaat ystävät vieraanvaraisuudestanne. Nautimme joka hetkestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti