Meillä on tänään 12. hääpäivä. Kuinka paljon onkaan ehtinyt tapahtua näiden vuosien aikana. Joskus miettii minkälaista meidän elämä olisi, jos ei mieheni olisi sokeutunut. Mutta onhan sitä tietysti turha miettiä. Elämässä tapahtuu joskus sellaisia asioita, mitä ei koskaan ymmärrä, eikä toivoisi kenellekkään tapahtuvan. Mutta ihmisen on vaan otettava vastaan mitä tulee ja elettävä niillä eväillä mitä meille annetaan. Vietimme hääpäiväämme ystävien kanssa.
Aluksi nautimme onnittelumaljat raikkaalla Fresita kuohuviinillä. Olimme kutsuneet ystävämme syömään, joten niinpä kävimme pöytään.
Olin valmistanut porsaan ulkofilettä uunissa. Fileen olin marinoinut itse ja paistoin sen hyvin miedolla lämmöllä ja pitkään. Valmistin uunissa myös lohkoperunoita, porkkanoita, sipulia ja valkosipulin kynsiä. Tein oliiviöljystä, sulatetusta voista ja grillimausteesta marinaadin, jonka kaadoin vihannesten päälle. Perunoita en kuorinut, koska mielestäni ne maistuu paremmalta kuorineen. Eikä vielä tässä vaiheessa vuotta, perunoissa ole edes paksuja kuoria. Lisäksi nautimme kanttarellimuhennosta ja vihreää salaattia. Kaiken kruunasi hyvä punaviini. Istuimme pöydässä pitkään ja nautimme hyvästä ruuasta. Hyvä ruoka ja hyvät ystävät, siinä ne tärkeimmät.
Jälkiruokaa en ollut valmistanut, vaan tein meille kermakakun kahvin kanssa. Kakun täytteenä oli lemon curdia ja vaniljavaahtoa, maustettuna rouhitulla daim maitosuklaalla. Koristeeksi myös samaa suklaarouhetta ja valkosuklaa rullia.
Kakusta tuli todella kuohkea ja täyteläisen makuinen. Jätin tarkoituksella suklaan melko karkeaksi rouheeksi. Daim maitosuklaa sopii tosi hyvin kakun täytteeseen ja maistuu taivaallisen hyvältä.
Kiitos rakkaat ystävät seurastanne. Ystävät on elämän suola ja sokeri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti